Kuin viimeistä päivää

On ollut paljon mukavampaa olla ulkona auringossa kuin istua koneen ääressä sisällä vaikkapa blogia päivittämässä viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun puolivälissä Skegu kävi kontrollissa fyssarilla eikä oej ollut valitettavasti parantunut odotetusti. Toki se oli parempi aiempaan verrattuna mutta ei kunnossa kuitenkaan. Liike ei ole ihan puhdas (vaikkei se onnukaan) ja jalka naksuu edelleen. Tuo naksuminen voi olla kyllä ihan täysin vaaratontakin, joten sinällään siitä ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaikenkaikkiaan oej on jäykkä jostain syystä eikä se siksi näytä normaalilta. Nyt odotellaan heinäkuun puoleen väliin, treenaillaan hieman kevennetysti ja toivotaan että jalka kestää. Hyppytreenit on olleet ihan jäissä, mutta niitäkin on tarkoitus alkaa nyt varovasti kokeilla - ihan vain että näkisin kestääkö jalka. Heinäkuussa käydään uudestaan fyssarilla ja katsotaan tilannetta taas sitten eteenpäin. Myös uusintakuvaus on harkinnassa, jos jalka ei ala normalisoitua syksyyn mennessä.

Treenattu siis ollaan jalasta huolimatta ja tähän mennessä se on kestänyt hyvin :)) Nomea, jälkeä ja tottista. Nomessa aiheena on olleet vesiohjaukset ja markkeeraukset (peukku näille!!) sekä kaverin koiran taipparitreeneissä myös Skegu on päässyt tekemään hakuruutua ja kani-/rusakkojälkeä. PK-jäljet on olleet aikas hyviä; janoihin olen ollut pääasiassa tosi tyytyväinen treenien vähäisyyteen nähden ja kepitkin on nousseet kiitettävästi. Myös siitä tykkään ylikaiken, että vaikeissa paikoissa Skegu ei luovuta vaan sitkeästi etsii jäljen kuumuudesta, janosta tms. huolimatta. Tottiksessa on vauhtia, hiekka lentää ja huuto raikaa :D Mutta ne on lieveilmiöitä vähäisten ja lyhyiden treenien takia, näin ainakin uskon, ja on koiraa kyllä kiva katsoa/ohjata kun se rrrakastaa sitä mitä tekee <3

Skegu täytti viime torstaina kolme vuotta, ja pääsi viettämään synttäreitään meille töihin toimistolle pakoon putkiremppaa kotoa. Se oli hurmannut koko toimiston väen ja sain siitä useamman ostotarjouksen :D Niin että jos terveys on ollut ihan kuraa sillä niin luonne on kyllä pelastanut kaiken sen.

Tärkeintä olisi saada nyt Skegun jalka takaisin kuntoon ja välttää kaikki muut haaverit. Kaikkien sitä tässä asiassa hoitaneiden tahojen kanssa ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että koska se on nyt ensisijaisesti metsästyskoira, niin esim. PK-treeneillä (lähinnä ne tottiksen hypyt) ei tulevaisuudessa kannata riskeerata jos jalka ei toivu täydellisesti entiselleen tai jos mahdollisissa kuvissa sieltä löytyisi jotain. Tämä oli tietysti jonkinlainen takaisku itselleni, koska PK:hon kisakoiraksi sen aikanaan hankin ja nyt sen ura on vaakalaudalla ennen kuin on oikeastaan alkanutkaan. Katselin pari koettakin syksylle, mutta eipä tässä ole päästy treenaamaankaan niin kuin olisi pitänyt. Silti jaksan nähdä, että ihan kaikkein tärkeintä on saada Skegu hyvään kuntoon ja tarjota sille touhua, vaikka sitten ei ikinä päästäisikään kisaamaan.

Näihin tunnelmiin päättyy tämän blogin päivittäminen. Aikansa kutakin :)







Tauon jälkeen tottiskentällä ja lisää jälkeä

Pitkästä aikaa käytiin perjantaina tottistelemassa kentällä! Pari kertaa tässä Skegun jalan kuntoutuksen aikana olen tehnyt sen kanssa sisällä tottista ja siinä on meinannut seinät kaatua :D Sen verran riemua narupallo on aiheuttanut. Ennen kenttätreenejä tehtiin puolentoista tunnin metsälenkki, oli ainakin varmasti lihakset lämpiminä. Ilma oli myös aika lämmin, +20 astetta. Skegulla lenkki ei paljon tassuissa painanut kun sen tajusi pääsevänsä treenaamaan. Tehtiin ensin noutoa, ihan sairaan hienoja <3 Yksi luoksari, jossa juoksi tosi lujaa, palkka vauhdista. Sitten oli tarkoitus tehdä pari noudon luovutusta kisakapulalla, mutta tämä meni vähän jankkaamiseksi: Skegu jäi kauas, teki hitaasti ja pudotteli kapulaa. Aika kuraa siis. Sillä oli varmaan kyllä jano, mutta silti ihan luokatonta toimintaa. Annoin sen vetää kapulaa että sain otteen tiukemmaksi ja sitten pari suht kelvollista luovutusta. En ymmärrä miten on niin vaikeaa opettaa noudon luovutusta eteen tulevalle koiralle??! En vaan osaa.

Lauantaina illalla sisällä lisää kapulan luovutusta ja oli kyllä eilistä parempi. No siihen ei kyllä paljon vaadittu, heh :D No ei kun yritin nyt oikein keskittyä siihen että olen varmasti selkeä koiralle ja kriteeri on sille selvä; kas kummaa kun toimi paremmin!

Lenkillä viilentymässä.

Sunnuntaina mentiin jäljestämään Viitailaan. Jäljellä pituutta about 800 metriä, 4 keppiä ja ikää 45 minuuttia. Oli taas lähes tulkoon kuumat olosuhteet, +23 astetta... Jana oli tänään tosi hyvä! Eka ja toka keppi nousivat hyvin ja jäljestys oli vauhdikasta mutta tarkkaa. Päästiin hiekkakuopalle, kun jostain sinkosi rusakko liikkeelle. Skegu rekisteröi tämän mutta ei lähtenyt ryysimään perään. Yritti kuitenkin lähteä hetken päästä rusakon jälkeä, joten sain loistavan tilaisuuden puuttua nyt tähän riistan jäljen ajoon. Kielsin, ja Skegu vaihtoi kuin vaihtoikin omaan jälkeen ja päästiin hiekkakuopan läpi. Sinne jäi siis yksi keppi. No siellä kuopan toisella reunalla Skegu vaihtoi sitten uudestaan rusakon jälkeen ja kielsin jälleen, jolloin se lähti ajamaan paluuperää hiekkakuoppaan alas. Edelleen se meni kepistä yli ja alkoi haahuilla. Lähetin uudestaan oikeaan suuntaan ja nyt nousi keppi. Palkan jälkeen matka jatkui jotenkin tosi nihkeästi, Skegu kävi viilentymässä vesilätäkössä ja haahuili jonnekin mutta ei kyllä jäljestänyt kunnolla. Odotti varmaan taas minulta ohjeita; harmittaa aina puuttua koiran jäljestämiseen kun se heti alkaa sitten kysellä, mutta ei kai sen pitäisi antaa riistan jälkeäkään ajaa? Lopulta se sai kiinni uudestaan jäljestä ja meni varmasti vikalle kepille jonka myös varmasti nosti :) Keppisaldo 4/4 tänään.

Se on KESÄ nyt!!

Vapun jälki

Torstaiaamuna oltiin varisjahdissa. Nyt alkaa tulla varishaavakotkin hyvin talteen :) Ensinhän Skegu niitä vähän arasteli mutta nyt nappaa jo nekin mukaan sujuvasti. Myös yksi täydellinen linja saatiin, joten ei ollenkaan huonompi aamu!

Ei vappua ilman jälkeä! Joten vapunpäivänä mentiin jälkeilemään Lahdenpohjaan. En muistanutkaan kuinka ei-niin-mukavaa se maasto on kulkea.. Mittaa jäljellä oli n. 500 metriä, pari kaatuneen puun ylitystä, jyrkännettä ylös ja alas sekä risukkoa. Matkalla viisi keppiä ja ikää reilu tunti.

Jana oli huono :( Skegu eteni ihan hyvin ensin mutta sitten alkoi pyörimään, palasi lähtöpaikalle, otti takajäljen ja mitähän vielä. Lopulta se selvisi matkaan kuitenkin omin avuin. Tälle jäljelle oli tyypillistä tällä kertaa se, että johtuen haastavasta maastosta jouduin päästämään liinasta irti monta kertaa ja välillä pysäyttämäänkin koiran että ehdin taas saada liinasta kiinni. Jonkinlaista keppivarmuutta lienee tullut, sillä kaikki kepit nousivat :)) Erityisen tyytyväinen olen tähän koska liina oli tosiaan välillä ihan löysällä/irti kokonaan ja vauhti sen mukaista. Eli keppisaldo tänään 5/5 :)

Lisää jälkeä ja fyssari

Skegun oej:n oireilu paheni taas ja tiistaina se oli pahin pitkään aikaan o_O Asiaan lienee osuutta sillä, että se oli juurikin tiistaina hoidossa ollessaan juossut metsässä reilun tunnin lenkin koirakaverin kanssa. Se ei siis ollut onneksi kolmijalkainen missään vaiheessa, mutta ontui tosiaan pahiten mitä pitkään aikaan :(( Sitten tehtiinkin ravilenkkejä ja annoin sille kipulääkettä viiden päivän kuurin. Vihdoin alkaisi näkyä valoa tunnelin päässä...

Lauantaina lähdettiin jäljestämään Riikan & Ronjan & bortsujen kanssa Vierumäelle. Edes jotain tekemistä labrootterille! Muistelen jopa yhden fyssarin suositelleen jäljestystä Skegulle viime kesänä juuri tuon oej:n ontumisen aikaan. Riikka talloi kilsan jäljen ja pudotti matkalle 6 keppiä. Annettiin vanheta n. tunnin verran ja sitten matkaan! Jana oli n. 15 metriä ja ihan ok Skegu sen selvitti - pitäisi nyt ryhdistäytyä kyllä tekemään ihan pelkkiä janatreenejäkin sille niin asia etenisi :P Eka keppi nousi hyvin, tokasta se sitten meni yli; tarkenteli kyllä mutta ei malttanut (?) tarpeeksi kauaa ja jatkoi matkaansa. Mä siis bongasin tuon tokan itse. No sitten tehtiinkin ympyrää ja jäljestettiin vähän paluuperääkin joten taidettiin kyllä olla hra hirven jäljellä.. Oletusta tuki tuoreet papanat siellä täällä. Sitkeästi Skegu selvitti itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti loput kolme keppiä. Yksi siis jäi tuon hirven jäljen takia jonnekin. Saldona 4/6 keppiä tällä kertaa ja hyvä fiilis :)) Siitä on kyllä pirun vaikea nähdä milloin se vaihtaa oikealta jäljeltä riistan jäljelle. Nytkin kyllä huomasin selkeästi sen kun vaihtoi riistalta oikeaan, jotain edistystä tietysti sekin tuon koiran lukemisessa. Kiitos taas hulvattomasta seurasta R&R!

Sunnuntaina tehtiin illalla sisällä tottista ja pikkumusta oli lievästi sanottuna innolla menossa mukana... Kapulannostot saivat osakseen murinaa ja haukkumista o_O Ja ihan pelkät eteentulot & noudon luovutukset myös osakseen melkoista riemua :D Mutta Skegu on kyllä myös niin paras tuollasena kiihkoilijana!

Maanantaina päästiin odotetulle fyssarikäynnille. Oikean lavan etuosan lihakset olivat kutakuinkin krampissa, selästä löytyi jumikohta, oikean puolen rintalihakset oli huomattavasti pienemmät kuin vasemmalla (kuinkakohan kauan oej on sitten ollut huonona??) ja oikea hauislihas lienee kokenut jonkinlaista revähdystä tms. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja seuraava aika kolmen viikon päähän. Niin ja kuukauden treenikielto. Se koskee tosin tottista suurimmilta osin, jotain ihan pientä voi siltä saralta tehdä. Jälkeä saa treenata normaalisti ja tietysti lenkkeillä :) Tietysti tuo tottiskielto tuli huonoon saumaan, mutta en jaksa edes paljon harmitella: pääasia että koira tulisi kuntoon ja saahan se sentään jotain aktiviteetteja tehdä.

Hyljevenytyksessä!

Keskiviikkona kävin itsekseni jäljestämässä Okeroisissa. Tein reilut 500 metriä jälkeä jolla oli 5 keppiä niin, että alkuun pari oli aika lähekkäin ja sitten pidempi pätkä tyhjää ennen kolmea vikaa. Jana oli n. 10 metriä. Taisin vanhettaa jälkeä vajaan tunnin. Jana oli tosi hyvä! :)) Eka keppi nousi hyvin, sitten tuli joku hukkasotku jota Skegu selvitteli (mun mielestä ei ajanut edes riistan jälkeä, sotki muuten vaan?) hyvän tovin ja ajattelin että sinne jäi taas keppi tai pari. Mutta se löysikin lopulta kakkoskepin :) Tästä taas kolmos ja neloskeppien verran hyvää jäljestystä kunnes ampaisi jälleen jonnekin hukkaan?? Mielestäni lähetin sen jatkamaan keskittyneesti yms mutta sinne livahti omille teilleen. Annoin löytää itse jäljen uudestaan ja löysihän se sekä poimi vikankin kepin talteen. Keppisaldo siis 5/5. Olin kyllä taas tosi tyytyväinen koiran ilmeeseen jäljestää!

Jälkeä ja varisjahtia

Viikko sitten sunnuntaina tehtiin kauden ensimmäinen jälki. Menin itsekseni Viitailaan tutuille huudeille, jonne tein noin kilsan mittaisen jäljen kuudella kepillä. Jäljestä tuli aiottua pidempi kun yhdessä kohtaa olikin vielä tosi paljon lunta, lähdin kiertämään sitä ja kiersinkin sen vähän aiottua kauempaa... Pari lyhyttä lumista kohtaa tuli itse jäljellekin, ei siis ollut ihan niin sula metsä kuin ajattelin. Jälki vanheni meidän lenkin verran eli noin tunnin. Alussa oli n. 5 metrin jana, josta Skegu ryntäsi yli hyvin iloisesti ja hyvin lujaa. Kutsuin takaisin ja palatessaan nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kun matkaan päästiin, niin vauhtia oli taas vaikka muille jakaa ja ekasta kepistä se menikin n. metrin päästä ohi ja yli. Jossain ekan ja tokan kepin välissä tarjosi sitten jotain väärää keppiä mulle, o- ou! Tokasta kepistä mentiin taas yli ja alkoi pieni tuska nousta ohjaajalle...! Tultiin hiekkakuopalle, jonka reunaa jälki meni ja tässä Skegu sitten hukkasi koko jäljen ja lähti porhaltamaan ihan omaan suuntaansa. Kutsuin sen pois (vaikka ei saisi eikä pitäisi, tiedän) koska se veti höyryjunan lailla järkyttävään kuusikkoon joka oli niin tiheä ettei läpi nähnyt. Uudella käskyllä se nosti kuin nostikin oikean jäljen ja vieläpä ihan hyvin. Ja tämän jälkeen onneksi se nosti myös kolmoskepin! Siitä palkka ja sen jälkeen ohjaajalta huolimaton lähetys jäljelle joka johti taas hukkaan. Siis edelleen tässä vaiheessa Skegun kaahotus oli huipussaan ja se oli valmis ryntäilemään ja juoksentelemaan ihan minne vaan. Tästä hukasta voin siis kyllä syyttää ihan vain itseäni, että päästin sen kepiltä niin huolimattomasti eteenpäin. Oikea jälki löytyi sitten harhailujen jälkeen ja tästä eteenpäin loppujälki meni kuin oppikirjasta: hyvää tarkkaa jäljestystä ja kaikki vikat kolme keppiä varmasti ylös :) Skegu oli kyllä jo ihan läähkässä mutta sitkeästi se jäljesti loppuun saakka. Muistuipa nyt itselle taas mieleen että jäljelläkin tarvitsee ohjata koiraa tarkasti ja ajatuksen kanssa - ihan kun en olisi tätä koskaan ennen tajunnut :P

Maanantaina käytiin tekemässä pieni ja nopea hakuruutu variksilla kaverin seurana ja samalla linja metsässä. Tämän päälle tehtiin lyhyehkö metsälenkki ja Skegun oikea etunen otti taas itseensä :( Kevensi sitä siis ihan huolella sitten loppuillan. Tiistaina oli kevyempi päivä (ravilenkkejä hiekkatiellä) ja jalka vaikutti taas melkein normaalilta.

Keskiviikkoaamuna meillä oli halli varattuna ja tehtiin siellä pari kierrosta. Hypyt jäi väliin tuon oireilevan jalan takia ja hyvä niin; noillakin tehdyillä treeneillä (nouto, seuruu, stopit, luoksari) Skegu alkoi taas mennä epäpuhtaasti. Tämän jälkeen se oli sitten tietysti totaalisessa treenilevossa mutta lenkeillä käytiin ihan normaalisti koska ne taas tuntuivat auttavan ja jopa poistavan tuon jalan keventämisen/epäpuhtaan liikkumisen. Fyssareillakin tuntuu olevan kiirettä, kun sain ajan vasta parin viikon päähän. Jos nyt kuitenkin jotain positiivista, niin ravilenkit ja jalan venyttelyt tosiaan auttavat joten olen entistä vakuuttuneempi että vaiva on todella lihasperäinen. No ja onhan se toisaalta kuvattu vuosi sitten puhtaaksi.

Lauantaina aamulla suunnattiin tämän vuoden toiseen varisjahtiin. Skegu oli taas melkoisilla juoksuasetuksilla ja se oli melkeinpä vallattomampi kuin edellisellä kerralla! Jonkin verran se myös ignoorasi käskyjä ja huiteli omiaan. Se oli myös jotenkin narttumaisen outo, joten mietittiin että oliskohan juoksu alkamassa? Kuitenkin saalista saatiin ja koira oli hyvin väsytetty ennen mun iltavuoroa :)

Back in business

Skegun haavaa paranneltiin pääsiäisen jälkeen ja kaikeksi onneksi se paranikin ilman lääkärikäyntiä ja AB-kuuria. Olihan ruljanssia viikon verran suojata se ulos, purkaa suojaus, suihkuttaa ja putsata haava kolmesti päivässä. Sisällä Skegu joutui olemaan tötterö päässä jotta haava sai happea mutta ettei pikkumusta päässyt hoitamaan sitä omatoimisesti. No siltikin olen kyllä kiitollinen että näin vähällä päästiin!

Hiljalleen käynnistettiin treenitkin ja kun lauantaina tehtiin sisätottista mun iltavuoron jälkeen, niin Skegu suorastaan karjui että jo oli aikakin! :P Se mm. murisi kapulalle... :D Lelu sai myös aika huolellisesti kyytiä samoin kuin mun polvi ja käsi parit hampaan jäljet. Sunnuntaina sitten aamuvuoron jälkeen ajattelin että nomen aihepiiriin kuuluvat linjat ja suunnat tasaisella pellolla voisi olla haavaystävällistä treeniä. Ekalla linjalla (n. 80m) Skegu ehti luukuttaa kahtasataa noin 30 metriä kunnes vetäisi kolme volttia kerien maanpinnalla ja jatkoi sitten siitä damille. Ups! Tuotakin vähän pidemmät linjat + suunnat meni kyllä itsessään varsin mallikkaasti ja ilman lisäkolhuja.

Maanantaina ja keskiviikkona tehtiin tottista Pyhiksellä ulkokentällä. Maanantaina innostuin hinkkaamaan noudon luovutusta: se oli jotenkin ällöhidas! Ilman kapulaa Skegu tuli eteen tosi hyvin, mutta kapulan kanssa sen nopein vauhti oli hiipiminen o_O En siinä heti kentällä keksinyt oikein mitään lääkettä tähän, mutta tiistaina kotona testasin ruoka-avulla ja toimi! Katsotaan toimiiko jatkossakin. Keskiviikkona siis kentällä jälleen ja Skegu oli super <3 Meni lujaa ja hiekka lensi! Vaan sitten lenkille lähdettäessä alkoi ontua :(( Katsoin jo aamulenkillä, että keventääkö se oikeaa etujalkaa mutta loppulenkistä meni minusta puhtaasti. Iltalenkilläkin se sitten lenkin edetessä alkoi kulkea lähes puhtaasti joten pohdin että olisikohan kyse kuitenkin jostain lihasperäisestä. Torstaina pidettiin kevyt lenkkipäivä ja hieroin Skegun itse - kyllähän sieltä vähän kaikkea löytyikin. Liekö hieronnan ja BOT:n ansiota mutta niin se vaan ontuminen taas hävisi. En ihan kokonaan uskalla vielä huokaista helpotuksesta kuitenkaan.

Lauantaina Skegu pääsi pitkästä aikaa oikeisiin töihin - varisjahtiin! Vauhtia riitti ja haku oli laajaaaaa :D Loppua kohden pysyi nenä jalkojen matkassa paremmin. Nyt on erittäin onnellinen labrootteri kotona nukkumassa kerällä :)

Oikeissa töissä!

Valot pimeyksien reunoilla

Ehkä yritän elvyttää tästä vielä jonkinlaista treeniblogia, katsotaan miten käy. Skegu on talven pääasiassa tehnyt tottista ja suunnilleen kerta viikkoon tahdilla myös nomea. Tottis alkaa kyllä kohta tulla ohjaajan korvista ulos eli lievästi sanottuna malttamattomana odotan että lumet sulaa ja päästäisiin maastoihin.

Tottis on muuten kivalla mallilla, mutta ne hypyt... Ja vasta metristä tässä ollaan tahkottu, A on siis ihan koskematon edelleen. Kävin yhden hyppysemman kuuntelemassa ja poimin sieltä treeni-ideoita joita ollaan nyt sitten testailtu. Olen koonnut esteen agiesteestä, kun hallilta on mystisesti kadonnut toko/pk-este. Mutta oikeastaan se on ollut hyväkin, koska sen verran iloisesti välillä rimat lentää. Kahdella ekalla kerralla 80cm hypystä lensin ensin rimat ja tämä ilmeisesti kolhaisi pikkumustaa sekä fyysisesti että henkisesti sen verran että sitten sitä estettä varottiin vähän liikaa. Toissa viikolla hallilla saatiin kaikki hypyt onnistumaan heti kerrasta, joten jospa se tästä :) No korkeus on ollut enimmillään vasta tuo 80cm eli tekemistä kyllä riittää.

Maaliskuun puolessa välissä meillä oli koirakkopaikka Jari Kantoluodon tottissemmaan, jopa ihan viikonlopun molemmille päiville, kiitos lahjakortin. Pidin hänen koulutustyylistään ja -ideologiastaan, ja muita koirakoita oli myös mielenkiintoista seurata. Itse piti vähän väkisin keksiä aihetta mitä tehdä Skegun kanssa ja toisaalta siinä päivän edetessä (Skegu oli koirakoista vikana) aloin miettiä että mikähän tässä koko touhussa on nyt edes aiheena... No selkeni se sieltä sitten ja eniten ohjeita saatiin keskittymisen rakentamiseen/parantamiseen. Yhteistyö on kuulemma tosi hyvää jo nyt. Varsinaisiin liikkeisiin kysyin vinkkiä liik.seisomiseen ja hieman laiha oli anti tämän suhteen. Semma oli ihan mukava piristys tähän väliin, mutta ilman lahjakorttia tuskin olisin mennyt. Ainakaan koiran kanssa.

Nomessa aiheena ovat olleet linjat ja suunnat, lähinnä käytännön metsästystä ajatellen. En ehkä jaksa suunnata siellä koepuolelle, kun ennen sitä pitäisi raahautua taippareihin. Viime kesän taippari ja kanin puuttuva häntä -episodi on vielä tuoreessa muistissa.. Niinpä Skegulla ei nyt sitten virallisesti ole taipumuksia :P

Pääsiäistä!

Pääsiäisen pyhinä oikeastaan vain lenkkeiltiin (välillä vesisateessa, välillä auringonpaisteessa) ja levättiin. Sunnuntaina käytiin kuitenkin treenaamassa pitkästä aikaa hakua! Mentiin Suvin kanssa Hennalaan, jossa olikin hienot valintamahdollisuudet piilojen suhteen: kaikennäköisiä härpäkkeitä lasten leikkikentiltä, mitä vain kuvitella saattoi. Skegu teki ekalla kierroksella ihan vain ilmaisua tasaisella maalla ja suht kivasti pitkän tauon jälkeen homma oli muistissa. Se kyllä tarjosi ennen jokaista rullanottoa ensin maahanmenoa mm:lle, eli varmaan sekoitusta suorapalkkaan? Samoin rullan luovutuksessa oli toivomisen varaa, mutta ihan kiva kokonaisuus silti. Tokalla kierroksella sitten etsintää, kolmella suoralla palkalla. Eka piilo oli leikkimökin kuisti, toka ylhäällä kiipeilytornissa ja kolmas tunnelissa. Eka oli ihan pala kakkua, mutta tokaa Skegu paikansi sitkeästi ja päästi vähän ääntäkin kun ei meinannut alkaa löytyä :P Lopulta maltti riitti ja se kiipesi torniin hakemaan palkkansa. Kolmas taas varmoin ottein. Kiitos Suvi seurasta ja avusta!! :)

Viimeisenä pääsiäispyhänä alkoi sitten taas jonkin pituinen saikku: Skegulta löytyi haava reidestä... AARRRGH!

Ymmärrän toki sitä mitä yrität sanoa,

mutta juuri nyt

minun maailmassani

sanasi ovat täysin tyhjiä.

Minä en halua unohtaa, en piristyä,

en suunnitella tulevaa, en tehdä jotakin muuta.

Ystäväni, tämä suru on kaikki mitä minulla on. 

Älä ota sitä minulta pois.

(Heta Saarelainen)

Onneksi on ne muistot, jotka saa pitää itsellään ikuisesti

If there ever comes a day

when we can't be together,

keep me in your heart,

I'll stay there forever.

Ajattelin joskus viime syksynä herätellä taas blogin eloon kertomalla että koirat käy metsällä ja minä enemmänkin vietän välivuotta koirien treenaamisesta keskittyen ihan muihin juttuihin. Seuraavan kerran talvella jo lumen ollessa maassa meinasin kirjoittaa tänne että edelleen koirat käy metsällä mutta nyt ne myös vähän jo treenailee tottista ja että syksyllä käytiin joitakin kertoja jäljestämässäkin. Edes pahimmissa painajaisissani en kuvitellut päivittäväni tänne seuraavaksi sitä, että Kaaos on kuollut. Mutta se on, ja nyt viikko kaiken jälkeen ikävä ja suru kulkee jokaisessa päivässä mukana. On niin eri asia luopua vanhasta koirasta kuin 6,5 vuotiaasta, joka vielä vuosi sitten oli kisakoirakin. Ikävä ja suru on läsnä molemmissa tilanteissa, mutta jälkimmäisessä se kaikki tuntuu jokseenkin kestämättömältä. Nyt lukiessani ihmisten blogeista murehtimista puuttuvista SM-ykköstuloksista tai -nollista tekisi mieli kommentoida että niillä ei tee mitään, että teillä on se koira siinä ja se on ihan kaikkein tärkeintä. Siitäkin huolimatta, että itsekin olen tuollaista joskus murehtinut. Luulen jo nykyään osaavani aika hyvin elää hetkessä, tässä ja nyt, mutta sain silti kovan muistutuksen asiasta. Se on kaikki tässä nyt, ja se kaikki voi olla pois pyyhitty huomenna.

Kaaos opetti minulle miten koiria koulutetaan. Se teki lähtemättömän vaikutuksen (hyvässä ja pahassa) moniin ihmisiin ja varmaan vähän myös barbet-historiaa. Se oli ehkä persoonallisin koira jonka tiedän. Sitä jäi ikävöimään niin moni. Herkkä ranskalainen suojelukoira, lohdunkantaja ja supinsurma.

Ja niin kuin minä olisin halunnut pitää sen vielä vierelläni kulkemassa monen monta vuotta.

Kolmas kuolema

"Sinä itket niin kuin joku olisi kuollut."

Kesällä 2013 treenailtiin harvakseltaan, tai ehkä oikeamminkin puuhasteltiin vähän sitä sun tätä mutta ei missään nimessä enää niin että kokeet olisivat olleet tavoitteena. Joskus loppukesällä Kaaos tuntui kuitenkin tosi kivalta ja rennolta, ja noissa samoissa fiiliksissä tulin ilmoittaneeksi sen marraskuussa kokeeseen. Sieltä tuli voittajaluokasta kolmostulos, mutta mieli oli hyvä molemmilla ja kaikki alkoi näyttää valoisammalta kuin pitkään aikaan ennen tuota. Tein sille jopa treenisuunnitelmaa ja kaikki meni hyvin, Kaaos vaikutti jotenkin elpyneen ja ehkä olin sitä itsekin. Helmikuussa 2014 saatiin hyvän treenikauden päätteeksi voittajaluokasta ykkönen ja kaikki se kauan kadoksissa ollut usko palasi: kyllä tämä tästä! 

Pidettiin suunnitelmallisesti taukoa ja hiljalleen kesän edetessä aloitettiin evl-juttujen kuntoon treenaamista. Katsoin Kaaosta pitkästä aikaa harrastuskoirana: se treenasi normaalisti, joskus jopa pari kertaa päivässä, oppi ja kaikki oli ihan hyvin. Vuoden takainen lopettamispäätös tuntui jopa ihan oudolta - onko minusta joskus voinut tuntua niin toivottomalta?!

Ensimmäiseksi aiottu evl-startti peruuntui juoksun takia, mutta sitten elokuun lopulla päästiin vihdoin tositoimiin. Kaaos teki ekat evl-kokeensa heti peräkkäisinä päivinä: kakkos- ja ykköstulokset ansaituilla kehuilla, "Sinulla on hieno koira!" Siltä se tuntuikin, se oli vastannut koulutukseen ja teki parhaansa uudessa luokassa. Viikon päästä tuli vielä kakkostulos, jota vähän rasitti viikon reissailut.

Nyt jälkikäteen katsottuna tuon viikon jälkeen kaikki alkoi muuttua. Kaaos ei ole enää kertaakaan 31.8 kokeen jälkeen pysähtynyt luoksarin stoppiin (paitsi treeneissä avo-luokan matkalta) ja sille vain "kävi jotain". Piirinmestaruuksissa se oli ihan pihalla, muutamaa viikkoa myöhemmin Parikkalan kokeessa täysin vauhko ja sitten vielä myöhemmin Lappeenrannasta saatiin kuitenkin ykkönen. Sitten Mikkelissä se alkoi vähän äännellä paikallaoloissa, tehden muuten hyvän kokonaisuuden mutta lamaantuen vanhaan tyyliinsä kaukoissa. Nyt se alkoi olla taas vuoden 2013 tasolla ja oma olo sen mukainen.
Loppuvuoden kahden kokeen meininki oli aika identtinen: Kaaos teki 10-liikkeen, sitten romahti ihan täysin seuraavaan kuin ei olisi ikinä mistään luoksetulosta/merkistä/kaukoista tai milloin mistäkin kuullutkaan ja sitten taas seuraavaksi se nappasi 10 jostain liikkeestä heti perään.
Pieksämäen kokeen jälkeen ajattelin ensimmäisen kerran, että tähän ei ole enää onnellista loppua.

Kaaoksen silmät tarkistettiin ja ne todettiin terveiksi. Minulla oli tämän jälkeen enää ell:n arvio siitä, että koiran käytös johtuu jonkinasteisista epileptisistä kohtauksista joiden aikana se kokee näkevänsä huonosti tai jopa ei lainkaan.
Juoksun ja muiden asioiden takia pidettiin ensin ihan totaalitaukoa reilu kuukausi, sitten palattiin hiljalleen treeneihinkin. Treenit meni hyvin ja varmasti jokainen joka Kaaoksen näki, pystyi sanomaan (ja sanoikin) että se osaa kyllä ja on taitava tokokoira. Ainoa mikä ei koskaan toiminut, oli luoksarin stoppi kisamatkalta: se ei reagoinut käsimerkkiin mitenkään ja lentävää palloa juoksi karkuun satunnaiseen suuntaan. Suullisesta käskystä se meni 100% maahan lopulta paineistuen niin että ei enää liikkunut mihinkään. Tässä asiassa olin ensimmäistä kertaa sen kanssa ihan neuvoton: tuntui totaalisesti siltä että tätä koiraa ei voi treenata! Vielä ennen viimeiseksi jäänyttä koetta tehtiin luoksaria ja mietin että tästä me ei enää vaan nousta.

Varkaudessa odoteltiin aika kauan kokeen alkua, kun yksi kilpailija oli myöhässä. Kaaos oli rauhallinen ja rento ja hiljaa. Siinä odotellessa ajattelin että kävi miten vain, niin tämä päättyy tänne tänään. Ja ensimmäistä kertaa ikinä kokeessa, se ei enää löytänyt ruutuun. En meinannut saada sitä edes kehästä pois kun se ei reagoinut käskyihin. Lopulta kokeen jälkeen meni muutamia tunteja kunnes se palautui taas normaaliksi omaksi itsekseen.

Kun on lähes kuusi vuotta elänyt ja hengittänyt joka solullaan jotain asiaa, niin sen loppuminen tuntuu kuin joku olisi kuollut. En voi uskoa että tässä kävi lopulta näin. Sain yhdeltä tuntemattomalta koiraihmiseltä viestin: "Tämä elämä on vaan välillä niin arvaamatonta, ettei aina ole sanoja."

"Olen viimeiseen asti yrittänyt uskoa, koettanut pitää toivoa yllä.

Toivo hiipuu ja sitten sammuu.

Sillä hetkellä tuntuu kuin harteilleni laskeutuisi tuhannen kilon taakka, joka musertaa sydämeni ja painaa keuhkoni kasaan."

(Eva Wahlström teoksessa Rajoilla)

Minun tuleva tokokoira, kaikki vielä edessä. Marraskuu 2009.

(kuva: Paula Moisanen)

Pääsiäisviikon touhuja

Pääsiäisviikolle mahtui jos jonkinlaista koiramaista menoa. Joku ilta käytiin Riikkojen kanssa ilmaisemassa Renksussa, ja Skegu oli oikein mallikas :)) Nyt tehtiin niin, että mm ikäänkuin kiepsautti koiran itsensä ympäri antaen samalla rullan - näin yritettiin saada ajatusta eteenpäin työskentelystä "radalla". Ja nyt myös itse muistin edetä riittävän ripeästi :) Pienehköä kuumenemista loppua kohden oli havaittavissa, ja muistaakseni tokavikalla ilmaisulla Skegu oli ihan pokkana kiitämässä rulla suussa musta ohi :P Täytyy ensi kerralla muistaa 3-4 hyvää ilmaisua ja jättää siihen.
Kaaos pääsi jälleen tokoilemaan Renksun nurtsilla. Jotain säätöä oli ohjatussa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ruutu löytyi ja luoksarit oli rentoja.

Elinan kanssa käytiin tokoilemassa (oliko se torstaina?) meille uudella kentällä jossain Mukkulassa päin. Kaaos teki evl:n läpi ja suoriutui siitä ihan hyvin. Ei virheitä, mutta ohjattu oli aika hidas (paljon häiriömerkkejä kentällä) ja tunnarissa varmisteli pudottamalla jo kertaalleen poimitun oman. Muuten se taisi olla aika jees.
Skegu pääsi kentälle myös - kiljumaan :P Se oli loistotuulella, varmaan ennen kaikkea siksi että saikku vaikutti päättyneen! Se kiisi omia juttujaan hullunkiilto silmissä ja hiekka pöllyten :D

Lauantaina ajeltiin Etelä-Suomeen treenaamaan nomea. Skegu teki hakuruudun variksilla ja oli tehokas: 6 lähetystä & 6 varista :) Myös Kaaos pääsi näyttämään mistä barbetit on tehty ja niin ikään tyhjensi hakuruutua variksista melko mallikkaasti. Sillä nyt ei ole mitkään spontaaneimmat nostot mutta hyvää hakua se teki (noutajatyyliin) ja toi tirpat mulle asti.
Myös herra (tai rouva) kani pääsi ulkoilemaan jälkien merkeissä. Sen takajalat tosin oli saaneet vähän osumaa joten pienellä jännityksellä odotettiin miten koirat sitä käsittelee. Skegu jäljesti hyvin mutta ehkä hieman odotetustikin ravisti kania sille päästyään... Auts. No autettuna sitten ok, kunnes uudella jälkiyrityksellä rikkinäiset takakoivet alkoi kiinnostaa hieman liikaa. Pientä keskustelua käytiin kanin käsittelystä jonka johdosta Skegu päätti että minä voin sitten hakea kanini itse. Kunnes keskusteltiin jälleen ja Skegu tuumasi että mielellään se hakeekin kanin :) Ja lopuksi se teki oikein nappinoudon kanilla (joka muuten painoi varmaan ylikin sen 3 kg?) johon oli hyvä lopettaa.
Tuo pitkäkorva on kyllä vaikein noista taipparijutuista!

Sunnuntaina illalla saatiin koko treenihalli omaan käyttöömme - oli siis noutajien hallivuoro ja kaikki muut olivat jääneet pääsiäisen viettoon :P Melkein koko tunti meillä siellä vierähtikin, niin että tuli kuitenkin ihan koko rahan edestä treenattua. Kaaos teki paikkikset, ohjatun, tunnarin, hypyn, kaukot ja luoksarin - ei mitään isompaa missään.
Skegun akku oli jälleen ladattu eilisen jäljiltä täyteen ja Musta Surma tuli asiaankuuluvasti huutaen halliin sisälle. Se teki sivulletuloja, eteenistumisia, noutoa ja hyppyä - ja oli loistava <3

Ou jee, koko halli pienen labrootterin käytössä!

Vilkkaista treeneistä saikulle

Näillä otsikon kahdella asialla tosin ei ole mitään tekemistä keskenään tällä kertaa. Mutta pakko nyt kerrankin kirjoittaa treenikohtaisesti blogiin, että on mitä joskus muistella!

Keskiviikkona käytiin ensin päivällä Elinan kanssa Löytyllä tokoilemassa ja nomeilemassa. Kaaos teki evl:n kisamaisesti kahdessa setissä sekoitetussa järkässä. Se olikin ihan liekeissä :)) Häntä tötteröllä paineli niin itsevarmana kuin vaan voi pieni barbet mennä! Kaikki onnistui kyllä tuolla treenikerralla niin kivasti että!
Skegu teki kahdeksan damin hakuruudun ja sai ylistyssanoja Elinalta :) No oli se kyllä tehokas ja hyvä omaankin silmääni. Pieni raketti tyhjensi ruudun tyylillä ja vauhdilla.

Illalla mentiin ilmaisutreeneihin Renksuun RiikkaM kanssa. Koska Kaaos oli jo tokoillut päivällä niin se pääsi poikkeuksellisesti tekemään pari ilmaisua ja teki ne oikein hyvin. Myös Skegu oli pätevä omissa ilmaisuissaan tällä kertaa ja näytötkin tuntui tosi hyviltä nyt :) Täytyy vaan itse muistaa liikkua eteenpäin että saisi samaa ajatusta koirallekin.

Torstaina käytiin vaan oman lauman voimin lenkillä, ja loppupuolella Skegu alkoi kallistaa päätään oikealle & riiputtaa oikeaa korvaansa... :( Korva oli siisti ja puhdas, joten annoin sille kotona kipulääkkeen ja jäin odottelemaan...
... no perjantaina se hiipi aamupäivällä viereen kun istuin koneella, pää ihan kallistuneena oikealle ja korva riippui :( Saatiin heti aika Univetiin ja sieltä mukaan ab:t & kipulääkkeet. Lääkärinkin mukaan korva oli siisti eikä mikään ulkoinen merkki viittaa tulehdukseen, siksi tuo kipuilu on vähän outoa? No mutta jos lääkekuuri ei nyt auta, niin sitten pohditaan jatkotoimia.

Astetta suuremmat tirpat.

Skegu ei kovasti arvostanut kuuden päivän saikkuaan (= 6 päivän treenittömyyttä) ja oli mm. melko vallaton lenkeillä. Ell ohjeen mukaan piti ottaa rauhallisesti, ja jos erehdyin päästämään pikkumustan remmistä irti niin nämä ohjeet olivat kaunis muisto vain ja mustiainen kiisi horisontissa :P
Tiistaiaamun vesisateessa käytiin sitten vihdoin vähän tottistelemassa. Kaaos ensin omalla vuorollaan tokoili vähän seuruuta ja luoksarin stoppia (joka ei kyllä varmaan enää ikinä tule pelittämään). Skegu kiihkoili hyvin lupaavasti jo siinä odotellessaan ennen kuin vihdoin pääsi tekemään noudon, seuruuta ja vähän maahanmenoja. Labrootteri oli melko onnellinen lelunsa kanssa treenien päätteeksi :)

Kevättä

Eikö tää ole jo ihan kevään merkki? :)

Taitaa vihdoin talvi alkaa kääntyä kevääksi ja kaikki maastotreenit on jo ihan ovella! Metsät on sulaneet vauhdilla eikä varmaan kauaa mene enää ekoihin jälkitreeneihin...

... niitä odotellessa Skegu on aloitellut haun ilmaisutreenit. Aktiivisemman haun treenaamisenhan lopetin sen kanssa, mutta sehän ei estä ilmaisun opettamista ja lajin satunnaista treenaamista. Ollaan aloitettu ilmaisun opettelu kuten Wiimun&Kaaoksenkin kanssa eli takaperinketjuttamalla. Tähän astisissa treeneissä ehkä vähän yllättäen suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut näytöt. Pelkät näytöt on OK,mutta rullan tuonnin jälkeen monesti on ollut labroottelilla hieman hukassa että mihin lähteä. Toisekseen (noudon) luovutukset kun on aavistuksen vaiheessa edelleen, niin helposti koko treenistä on tullut sähläystä kun varmistelen rullan tuontia oikein ja sitten järjestelen liinaa yms. No ja kolmanneksi Skegulla tuppaa tässäkin asiassa olemaan vauhtia miljoona, jolloin helposti juokseminen vie voiton ja kaikki järjen käyttö tulee perässä. Mutta eiköhän hiljaa hyvä tule ilmaisunkin kanssa :)

Kaaos on päässyt myös hakuilemaan kerran Nostavassa, ja hyvin oli muistissa ilmaisut sun muut :)

Nomea on treenattu myös. Lähinnä hakua, ja se on mennyt aikas mallikkaasti! Skegu menee lujaa ja alussa yleensä jalat vie ja nenä tulee perässä mikäli ehtii... Mutta nopeat sillä on otot ja palautukset, joten en valita :) Hammolla tehtiin yksi päivä treeni, jossa hakualueen keskellä oli n. 2 metriä leveä oja jonka takana oli siis myös dameja. Skegu mennä loikkasi ojasta komeasti yli noutajien tapaan, vaan Kaaos esitti ranskalaista eleganssia uimalla yli :D Yhtä kaikki, damit palautui molempien toimesta loistavasti.

Kaikki tallessa! Mun etsintäraketit <3

Kaaos on treenaillut enemmän ja vähemmän tokoa. Ohjatussa on väännetty merkin paikasta ja kaukoihin luoto itseluottamusta. Ei siis oikeastaan mitään uutta auringon alla. Sille on katsottu sen uran viimeiset tokokokeet keväälle ja alkukesälle - sitten päättyy yksi aikakausi. 

Skegu on tehnyt tottista aivan liian vähän :P Seuruu ei ole oikein edennyt kun ei olla sitä treenattukaan. Noudon luovutusta haun rullailmaisun pakottamana ollaan sen sijaan aika hyvällä prosentilla tehty ja pari kertaa myös noutokapulan kanssa. Toisaalta nyt on ollut ajanjakso joilloin kaikki paikat on olleet jään/loskan peitossa, joten mitään kovin kummallista ei olisi tottiksen osalta edes päästy treenaamaan. Seliseli...

Kuopiossa pyörähdettiin myös yksi viikonloppu: nähtiin kavereita, käytiin leffassa, syötiin, treenattiinkin vähän yms mukavaa :) Kaaoksen piti olla kokeessa ko. viikonloppuna mutta se tekikin juoksunsa joten se siitä kokeesta sitten.

Koirat kävi Jasmon kanssa maisemia katselemassa lenkkeilyn ohessa :)

Loppuun kiertopalkintouutisia: Kaaos palkittiin Heinolan Palvelus- ja Seurakoira ry:n vuoden tokokoirana 2014! 

Tokokoira Partanaama

Viimet viikot

... ovat kuluneet lähinnä näin:

Nyt on hetkeksi pahemmat tentit ohi!

Treenattu on silti sitä sun tätä helmikuussa. Kuun alkupuolella käytiin joku ilta (vai yö?) aksaamassa ja kokeiltiin astetta vaikeampia kuvioita. Sanoisinko että ei ihan täydellisesti mennyt mutta sinne päin :D Hauska oli huomata, että molemmat koirat muistivat esim. putken jo ihan täydellisesti vaikka se oli suoraan radan osana. Samoin A (tosin erillisenä esteenä) meni jo ihan sujuvasti. Tosin Skegu kiitää sitä melkoista kyytiä, joten estenoutoa ajatellen pitänee hioa opetusstrategiaa vielä...

Musta avaruusolio hyppää :D

Kaaos kiitää :)

Jossain välissä pyörähdettiin uimassakin kavereiden kanssa. Kaaos ujosteli tosi kovasti tällä kertaa (tuttua) allasta ja sai luottoa tassuihinsa vasta kun raahasin sen veteen. Sitten se taas huomasi osaavansa yhä edelleen uida eikä olisi millään malttanut lopettaa. Skegu olisi tehnyt uimahyppyjään loputtomiin ja noutanut kaikkien muidenkin lelut. 

Wiuf!

Nomen treenaamista on vaikeuttanut huomattavasti lumi. Linjoja ollaan sentään päästy treenaamaan. Viikko sitten ajattelin tekeväni helpohkon treenin molemmille koirille tutulla tiellä, vaan sepä oli kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Skegu nyt sentään meni hyvin suoraan mutta palautti aina pellon metrisen lumihangen kautta!?? Luovutukset itsessään oli nätit. Kaaoksen kanssa käytiin kovempi keskustelu siitä, että jos lähetetään linjalle niin sitä edetään suoraan eikä lähdetä pellolle tekemään hakua. Voi argh! 

Uusintana linjat samassa paikassa myöhemmin meni sitten kuin vettä vaan molemmilta :)

Skegu teki pienen lähihakuruudun joku päivä Tiilijärvellä ja oli super :)) 

Ja tokoa ollaan puuhasteltu myös! Kaaokselle on haettu parempia kaaria ohjattuun, malttia tunnariin, toimintakykyä kaukoihin... Tai ainakin yritetty :) Se on ollut ihan ok kaikissa treeneissään.

Skegu on jatkanut tottiksissa eteentuloja, sivulletuloja (:P) sekä seuruuta, ja saatiin Elinalta kehuja että eteenpäin on menty! No siltä se kyllä tuntuu itsestäkin :) Nyt on ollut myös tehokuurina noudon luovutus jotta päästäisiin joskus hakuilmaisun kimppuunkin, ja se on edennyt hyvällä vauhdilla. Musta Surma on ollut siis vallan pätevä :))

Jahas, ja kelit muuttui sitten kuin taikaiskusta aivan kammottaviksi treenien suhteen. Tiedossa sisällä näpertelyä sen minkä keksii siihen saakka kunnes taas uskaltaa jossain ulkona treenata...

Vielä muutama päivä sitten kelit oli tällaisia..!

Saukkohavainto Tiilijärveltä!

No risk, no fun.

Otsikon mukaisella teemalla treenataan vetohiihtoa - tähän asti kaikki on vielä kotiutuneet treeneistä kiertämättä ensiavun kautta tänä talvena :D
Seuraava todistusaineisto on Terhi Järvenpään käsialaa, suuri kiitos!

Ranskan lahja myös vetourheilulle!

Musta Sisu :)

Tammikuu

Lievän painostuksen saattelemana vuoden ensimmäinen päivitys :P

Tammikuu mennä humahti; oli paljon kaikkea muuta kuin koirajuttuja joihin meni aikaa & energiaa mutta kaikenlaista touhuttiin jaksamisen rajoissa koirienkin kanssa. Yhtenä myöhäisiltana käytiin pitkästä aikaa agilitaamassa! Katsastettiin samalla uusi halli ja hyvältähän se vaikutti :) Agility oli kyllä hauskaa puuhaa, molemmat koirat mennä hulmusi täyttä vauhtia ja oppivatpahan A-esteenkin. Meidän agihan nyt on vaan ihan humputtelua, että mitään kovin vaativia kuvioita ei edes suosiolla yritetty, mutta kivaa siis oli!

Kuvien laatu oli tällaista yhdistelmästä musta kiitäjä ja kännykkäkamera...

Kaaos ekaa kertaa A-esteellä :)

Sitten on myös treenattu nomea alias raatokiitoa! Tämä tapahtui Ruutanassa kera Jossun ja Terhin. Skegulla oli aluksi vaikeuksia paketoida suurinta tirppaa suuhunsa kannettavakseen, mutta pienemmät otukset se nosti ihan hyvin ja lopulta sen suurenkin.. Hakuruuta ei tehty vielä riistoilla, mutta kunhan nuo nostot saa paremmiksi niin uskaltaa Mustan Surman laittaa viuhtomaan ruutuunkin. Kaaos se sitten vasta olikin positiivinen yllätys! Se näytti mallia meidän käyttönoutajillemme ja toi kaikenlajiset siivekkäät vauhdilla. (Montakohan kiertoilmaisua tässä pätkässä oli lintujen lajeille? :D Varis ja harakka tunnistettiin, muita ei niinkään.)

Itsekseen ollaan treenattu dameilla niin hakua kuin linjojakin. Haussa Skegu on ollut välillä jollain omalla kanavallaan: tekee tehokasta (tai ainakin sen näköistä) hakua, mutta tulee sitten tyhjänä pois?! Ja siis alla on esim. yksi löytö ja hyvä palautus, jonka jälkeen jalat vie.. Kaaos sen sijaan on ollut myös damien kanssa pätevänä ja kaivanut niitä noutajien jäljiltä mitä ihmeellisimmistä koloista :o Liekö pieni painimatsi supikoiran kanssa saanut vauhtia vesikoiraan..?!

Seuraavat hienot otokset by Terhi Järvenpää:

Pieni koira ja iso lintu. Joskus sitä voi noutajakin kompastua noudettavaansa.

No tälleen sitä kannetaan!

Tässä vähän mallia noutajille Ranskan maalta.

Päivän pätevin :)

Uutena lajina kokeiltiin myös vetohiihtoa :) Eka kerta oli lähinnä vetoon totuttelua, kun tehtiin lyhyitä muutaman kymmenen metrin pätkiä. Loistavasti molemmat vetivät ja riemua riitti ihmisillä :D Tätä pitää kyllä päästä kokeilemaan toisenkin kerran! Tapauksesta on myös kuvatodisteita, saatan julkaista niistä jonkun jahka ensin käsiini saan.

Tulevaa vetokoiraa hieman mietityttää tuleva...

Lisää vetojuhtia.

Tokoiltu on joskus aina jossain välissä, oikeastaan silloin kun ei olla muuta keksitty. Eipä niistä sen kummempaa kerrottavaa, ajankuluksi aktiviteettia.. :P Inspiraatio on kadonnut jonnekin tulevien sääntömuutosten ja sm-kisojen mahdottomuuden sekä koiramaailman kaiken järjettömyyden välimaastoon. Se saattaa sinne vaikka jäädäkin. Ja jos näin vaikka pian käykin, niin en usko että ikävä tulee :)

Se on kaikki tässä nyt

Vuoden 2014 tilastomerkinnät meidän laumasta teki Kaaos: tokosta 1xVOI1, 2x EVL1, 3xEVL2, EVL3, EVL0 ja 2xEVL-. Lisäksi toukokuussa se suoritti hyväksytysti kestävyyskokeen ja sai koulutustunnuksen AD.

Kokeiden osalta vuoteen mahtui siis onnistumisia ja niiden kohdalla suunnatonta iloa, mutta sitten niiden vastapainona pettymyksiä ja kyyneleitä. Kisavuosi oli kaiken kaikkiaan raskas näin jälkeenpäin tarkasteltuna, mutta yhtään koetta en kyllä vaihtaisi pois. Jokaisella niistä on loppujen lopuksi ollut jokin tarkoitus meidän uralla. Mieleenpainuvimmat kokeet on tietysti ne kaikki josta saatiin ykkönen, mutta myös koko Rovaniemen koeviikonloppu. Kaaos veti sen todella hienosti ja sai ansaitusti kehuja! Myös AD kokeen suorittaminen niin helposti kuin se barbetilta sujui, ilahdutti :)
Synkimpiä hetkiä koerintamalla oli sitten ne fiaskot, kun kaikki mureni johonkin yhden liikkeen tyhmään nollaukseen.

Skegu ei kisaillut tai kokeillut yhtään mitään tänä vuonna. Se treenasti hakua, jälkeä, nomea ja tottista melko ahkerasti ja toi monta ikimuistoista treenihetkeä. Se on edelleen niin aarre :)

Terveyspuolella vuosi oli kyllä tosi synkkä. Skegun kaksi silmäleikkausta alkuvuodesta, hot spot alkukesästä ja kesällä vielä välikorvan tulehdus sekä useammat ripulit. Loppuvuotta kohti tilanne kohentui ja (kop kop) pikkumusta on voinut nyt oikein hyvin.

Kaaoksella puolestaan alkoivat syksyllä näköongelmat ja silmätarkastuksessa saadut terveen paperit eivät tuoneet mitään vastausta sen käytökseen. Se on pelännyt arjessa, kotona, kylässä, ulkona, treeneissä ja kisoissa enenevässä määrin ja kaikki ilmenee kuin se ei näkisi ympärilleen mikä aiheuttaa hyvin epävarman käyttäytymisen.

Mitä vuonna 2015?
Ehkä kisataan, ehkä ei. Ehkä treenataan tai sitten ei. Toivottavasti ollaan elossa kaikki ja niin hyvissä voimissa kuin terveys antaa myöden. Muistaen sen, että se on kaikki tässä nyt.

Uudenvuoden aaton nometreenaajat :)

Tokofiasko Jyväskylässä 29.11.

Näitä on aina yhtä raskasta kirjoittaa, välillä olisi kivempi kirjoittaa jostain onnistumisestakin...

Evl alkoi 11.30, paikkana oli Taitavien Tassujen (hyvä, vaikkakin vähän ahdas) halli ja tuomarina Pipa Pärssinen. Evl:ssä oli 4 koiraa, Kaaos suoritti toisena yksilöt.

Paikkaistu 7½: Siirsi kerran toista etutassuaan ja vinkui hieman.
Paikkamakuu 5: Alas omalla käskyllä (jee!) ja ylös oikein hyvin. Huusi koko 4 minuuttia kuin olisi päätä leikattu irti. Ihan oli jo kuulemma siinä ja tässä että saatiin edes jotain pisteitä. Tuntui aika hirveltä kuunnella piilossa koiran huutamista.

Kaaos oli aika hermostunut odotteluissa ennen yksilöitä, kuitenkin verkkasi ihan kivasti mutta esim. kehäänmenoissa ryntäili ja säntäili ihan epätyypillisesti.

Luoksari 0: Lähti vasta kolmannella käskyllä. Nyt stopit ja vauhti hyvät. Heti kättelyssä oli sitten hyvästelty hyvä tulos.
Zeta 8: Järkkä m-i-s. Hyvä Kaaoksen zeta!
Hyppis 9: Ok.

-tauko-

Seuruu 9: Ok.
Tunnari 9: Ok.
Ohjattu 0: Haki keskeltä. Oikea piti hakea, ja kieltämättä se oli Kaaoksen taitotasolle hankala kun kapula jäi yhden hallin pylvään katveeseen eikä heti näkynyt kun koira lähti merkiltä.

-tauko-

Kaukot 0: Aloitti taas hyvin ja jossain puolivälissä jumitti johon tuhlaantui käskyjä.
=> keskeytin.
Tehtiin ruutu lopuksi vapaasti, ja se onneksi onnistui kuin vettä vaan.

Yleensä vain pettyy kuin tekee tarkkoja suunnitelmia.
(Martin Fourcade)

(kuva: Mirkka Kalmari)

Mikkelin tokokoe 22.11.

Evl alkoi iltapäivällä, koe oli keinonurmipohjaisessa hallissa. Yhteensä koiria viisi, Kaaos suoritti tokavikana ja tuomarina Tommi Varis.

P.istu 9: Pientä ääntä.
P.makuu 7: Meni vasta omalla käskyllä maahan! Ihan pullalla kokeilin, josko Kaaos ei reagoi muiden käskyihin kun en katso sitä ja pulla pelasti :P Vähän isompaa ääntä se olikin sitten pitänyt maatessaan, hemmetti!!

Seuruu 8½: Yhtä perusasentoa arpoi, juoksun yksi täykkäri oli mun mielestä myös huono.
Zeta 8½: Järkkä s-m-i. Ok, ei ole mitään muisikuvia virheistä?
Luoksari 5: Seisomisen tuli läpi, muuten ok. On se nyt kyllä jumankauta tämän(kin) asian kanssa! Pitäisi varmaan kerran kokeessa yllättää barbet ja raahata se niskasta takaisin sinne stoppipaikkaan.
Ruutu 9½: Loistava!

-tauko-

Ohjattu 9: Vasen haettiin, hieno Kaaoksen ohjattu :)
Hyppis 9½: Hieno, en tiedä mistä lähti puolikas.
Tunnari 10.
Kaukot 0: Teki hyvin istu-seiso-maahan, ja sitten olisi pitänyt nousta seisomaan, istui.

yht. 235,5 / evl2 ja sij. 3/5.

Kaikki on ollut taas kerran niin turhaa.

Voihan hirvi!

Tiistaina päivällä Hammolle jäljestämään. Skegulle n. 600 metriä pitkä jälki 7 kepillä, josta tuli kyllä siis aiottua pidempi kun muistin maaston kiemurat väärin. Eka ja toka keppi ihan alussa, jotta saisi homman juonesta kiinni. Siellä jossain jäljen keskivaiheilla jälkeä tehdessäni törmäsin tuoreeseen hirven paskakasaan...
Nyt en tehnyt keppien nostamistreeniä ennen varsinaista jälkeä. Vähän tihutti vettä, jälki vanheni n. 20 minuuttia Kaakun damitreenien ajan. Ekat kolme keppiä nousi oikein hyvin :)) Tokasta sai rasiasta ruokapalkan. Vaan sitten juuri jossain siellä jäljen keskivaiheilla ajoi välillä hirven jälkeä ja huomasinpa toisenkin tuoreen paskan, eli herra tai rouva hirvi oli vemmeltänyt jäljellä vastikään. Hirviseikkailun seurauksena kolme välikeppiä jäi :( Positiivista kuitenkin, että Skegu itse etsiytyi takaisin varsinaiselle jäljelle ja nosti edes vikan kepin vielä :)

Keskiviikkona uusi. lyhyt jälki (n. 200m) Kukonkoivuun jossa 6 keppiä.. Vanhetin sitä lähes 1,5 tuntia ja testasin, auttaako vanha jälki olemaan Skegua tarkempi. Eka keppi nousi taas hyvin, sitten alkoi sellainen porskutus että mentiin kahdesta seuraavasta yli joten aloitin koko jäljen alusta. Varmaan kaikkien oppien vastaista kylläkin :P Eka nousi uudestaan, sitten toka ja kolmas. Neljäs jäi jonnekin, en itse bongannut sitä. Skegu tuntui menevän kyllä tosi tarkasti jäljen päällä, joten ihan arvailujen varaan jää että menikö se siitä yli vai tekikö jonkun mutkan juuri ennen keppiä. Kaksi vikaa nousi taas hyvin :)
Ääh, pitäisi saada jotain tolkkua nyt tähän touhuun :P Noita keppejä jää ihan liian helposti metsään. Pelkissä nostotreeneissä (joissa keppejä on tiuhaan) ei ongelmia ole, vaan sitten kun ajetaan pitkää jälkeä niin nostot kärsii.