sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kolmas kuolema

"Sinä itket niin kuin joku olisi kuollut."

Kesällä 2013 treenailtiin harvakseltaan, tai ehkä oikeamminkin puuhasteltiin vähän sitä sun tätä mutta ei missään nimessä enää niin että kokeet olisivat olleet tavoitteena. Joskus loppukesällä Kaaos tuntui kuitenkin tosi kivalta ja rennolta, ja noissa samoissa fiiliksissä tulin ilmoittaneeksi sen marraskuussa kokeeseen. Sieltä tuli voittajaluokasta kolmostulos, mutta mieli oli hyvä molemmilla ja kaikki alkoi näyttää valoisammalta kuin pitkään aikaan ennen tuota. Tein sille jopa treenisuunnitelmaa ja kaikki meni hyvin, Kaaos vaikutti jotenkin elpyneen ja ehkä olin sitä itsekin. Helmikuussa 2014 saatiin hyvän treenikauden päätteeksi voittajaluokasta ykkönen ja kaikki se kauan kadoksissa ollut usko palasi: kyllä tämä tästä! 
Pidettiin suunnitelmallisesti taukoa ja hiljalleen kesän edetessä aloitettiin evl-juttujen kuntoon treenaamista. Katsoin Kaaosta pitkästä aikaa harrastuskoirana: se treenasi normaalisti, joskus jopa pari kertaa päivässä, oppi ja kaikki oli ihan hyvin. Vuoden takainen lopettamispäätös tuntui jopa ihan oudolta - onko minusta joskus voinut tuntua niin toivottomalta?!
Ensimmäiseksi aiottu evl-startti peruuntui juoksun takia, mutta sitten elokuun lopulla päästiin vihdoin tositoimiin. Kaaos teki ekat evl-kokeensa heti peräkkäisinä päivinä: kakkos- ja ykköstulokset ansaituilla kehuilla, "Sinulla on hieno koira!" Siltä se tuntuikin, se oli vastannut koulutukseen ja teki parhaansa uudessa luokassa. Viikon päästä tuli vielä kakkostulos, jota vähän rasitti viikon reissailut.
Nyt jälkikäteen katsottuna tuon viikon jälkeen kaikki alkoi muuttua. Kaaos ei ole enää kertaakaan 31.8 kokeen jälkeen pysähtynyt luoksarin stoppiin (paitsi treeneissä avo-luokan matkalta) ja sille vain "kävi jotain". Piirinmestaruuksissa se oli ihan pihalla, muutamaa viikkoa myöhemmin Parikkalan kokeessa täysin vauhko ja sitten vielä myöhemmin Lappeenrannasta saatiin kuitenkin ykkönen. Sitten Mikkelissä se alkoi vähän äännellä paikallaoloissa, tehden muuten hyvän kokonaisuuden mutta lamaantuen vanhaan tyyliinsä kaukoissa. Nyt se alkoi olla taas vuoden 2013 tasolla ja oma olo sen mukainen.
Loppuvuoden kahden kokeen meininki oli aika identtinen: Kaaos teki 10-liikkeen, sitten romahti ihan täysin seuraavaan kuin ei olisi ikinä mistään luoksetulosta/merkistä/kaukoista tai milloin mistäkin kuullutkaan ja sitten taas seuraavaksi se nappasi 10 jostain liikkeestä heti perään.
Pieksämäen kokeen jälkeen ajattelin ensimmäisen kerran, että tähän ei ole enää onnellista loppua.

Kaaoksen silmät tarkistettiin ja ne todettiin terveiksi. Minulla oli tämän jälkeen enää ell:n arvio siitä, että koiran käytös johtuu jonkinasteisista epileptisistä kohtauksista joiden aikana se kokee näkevänsä huonosti tai jopa ei lainkaan.
Juoksun ja muiden asioiden takia pidettiin ensin ihan totaalitaukoa reilu kuukausi, sitten palattiin hiljalleen treeneihinkin. Treenit meni hyvin ja varmasti jokainen joka Kaaoksen näki, pystyi sanomaan (ja sanoikin) että se osaa kyllä ja on taitava tokokoira. Ainoa mikä ei koskaan toiminut, oli luoksarin stoppi kisamatkalta: se ei reagoinut käsimerkkiin mitenkään ja lentävää palloa juoksi karkuun satunnaiseen suuntaan. Suullisesta käskystä se meni 100% maahan lopulta paineistuen niin että ei enää liikkunut mihinkään. Tässä asiassa olin ensimmäistä kertaa sen kanssa ihan neuvoton: tuntui totaalisesti siltä että tätä koiraa ei voi treenata! Vielä ennen viimeiseksi jäänyttä koetta tehtiin luoksaria ja mietin että tästä me ei enää vaan nousta.

Varkaudessa odoteltiin aika kauan kokeen alkua, kun yksi kilpailija oli myöhässä. Kaaos oli rauhallinen ja rento ja hiljaa. Siinä odotellessa ajattelin että kävi miten vain, niin tämä päättyy tänne tänään. Ja ensimmäistä kertaa ikinä kokeessa, se ei enää löytänyt ruutuun. En meinannut saada sitä edes kehästä pois kun se ei reagoinut käskyihin. Lopulta kokeen jälkeen meni muutamia tunteja kunnes se palautui taas normaaliksi omaksi itsekseen.

Kun on lähes kuusi vuotta elänyt ja hengittänyt joka solullaan jotain asiaa, niin sen loppuminen tuntuu kuin joku olisi kuollut. En voi uskoa että tässä kävi lopulta näin. Sain yhdeltä tuntemattomalta koiraihmiseltä viestin: "Tämä elämä on vaan välillä niin arvaamatonta, ettei aina ole sanoja."

"Olen viimeiseen asti yrittänyt uskoa, koettanut pitää toivoa yllä.
Toivo hiipuu ja sitten sammuu.
Sillä hetkellä tuntuu kuin harteilleni laskeutuisi tuhannen kilon taakka, joka musertaa sydämeni ja painaa keuhkoni kasaan."
(Eva Wahlström teoksessa Rajoilla)

Minun tuleva tokokoira, kaikki vielä edessä. Marraskuu 2009.
(kuva: Paula Moisanen)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisviikon touhuja

Pääsiäisviikolle mahtui jos jonkinlaista koiramaista menoa. Joku ilta käytiin Riikkojen kanssa ilmaisemassa Renksussa, ja Skegu oli oikein mallikas :)) Nyt tehtiin niin, että mm ikäänkuin kiepsautti koiran itsensä ympäri antaen samalla rullan - näin yritettiin saada ajatusta eteenpäin työskentelystä "radalla". Ja nyt myös itse muistin edetä riittävän ripeästi :) Pienehköä kuumenemista loppua kohden oli havaittavissa, ja muistaakseni tokavikalla ilmaisulla Skegu oli ihan pokkana kiitämässä rulla suussa musta ohi :P Täytyy ensi kerralla muistaa 3-4 hyvää ilmaisua ja jättää siihen.
Kaaos pääsi jälleen tokoilemaan Renksun nurtsilla. Jotain säätöä oli ohjatussa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ruutu löytyi ja luoksarit oli rentoja.

Elinan kanssa käytiin tokoilemassa (oliko se torstaina?) meille uudella kentällä jossain Mukkulassa päin. Kaaos teki evl:n läpi ja suoriutui siitä ihan hyvin. Ei virheitä, mutta ohjattu oli aika hidas (paljon häiriömerkkejä kentällä) ja tunnarissa varmisteli pudottamalla jo kertaalleen poimitun oman. Muuten se taisi olla aika jees.
Skegu pääsi kentälle myös - kiljumaan :P Se oli loistotuulella, varmaan ennen kaikkea siksi että saikku vaikutti päättyneen! Se kiisi omia juttujaan hullunkiilto silmissä ja hiekka pöllyten :D

Lauantaina ajeltiin Etelä-Suomeen treenaamaan nomea. Skegu teki hakuruudun variksilla ja oli tehokas: 6 lähetystä & 6 varista :) Myös Kaaos pääsi näyttämään mistä barbetit on tehty ja niin ikään tyhjensi hakuruutua variksista melko mallikkaasti. Sillä nyt ei ole mitkään spontaaneimmat nostot mutta hyvää hakua se teki (noutajatyyliin) ja toi tirpat mulle asti.
Myös herra (tai rouva) kani pääsi ulkoilemaan jälkien merkeissä. Sen takajalat tosin oli saaneet vähän osumaa joten pienellä jännityksellä odotettiin miten koirat sitä käsittelee. Skegu jäljesti hyvin mutta ehkä hieman odotetustikin ravisti kania sille päästyään... Auts. No autettuna sitten ok, kunnes uudella jälkiyrityksellä rikkinäiset takakoivet alkoi kiinnostaa hieman liikaa. Pientä keskustelua käytiin kanin käsittelystä jonka johdosta Skegu päätti että minä voin sitten hakea kanini itse. Kunnes keskusteltiin jälleen ja Skegu tuumasi että mielellään se hakeekin kanin :) Ja lopuksi se teki oikein nappinoudon kanilla (joka muuten painoi varmaan ylikin sen 3 kg?) johon oli hyvä lopettaa.
Tuo pitkäkorva on kyllä vaikein noista taipparijutuista!

Sunnuntaina illalla saatiin koko treenihalli omaan käyttöömme - oli siis noutajien hallivuoro ja kaikki muut olivat jääneet pääsiäisen viettoon :P Melkein koko tunti meillä siellä vierähtikin, niin että tuli kuitenkin ihan koko rahan edestä treenattua. Kaaos teki paikkikset, ohjatun, tunnarin, hypyn, kaukot ja luoksarin - ei mitään isompaa missään.
Skegun akku oli jälleen ladattu eilisen jäljiltä täyteen ja Musta Surma tuli asiaankuuluvasti huutaen halliin sisälle. Se teki sivulletuloja, eteenistumisia, noutoa ja hyppyä - ja oli loistava <3

Ou jee, koko halli pienen labrootterin käytössä!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vilkkaista treeneistä saikulle

Näillä otsikon kahdella asialla tosin ei ole mitään tekemistä keskenään tällä kertaa. Mutta pakko nyt kerrankin kirjoittaa treenikohtaisesti blogiin, että on mitä joskus muistella!

Keskiviikkona käytiin ensin päivällä Elinan kanssa Löytyllä tokoilemassa ja nomeilemassa. Kaaos teki evl:n kisamaisesti kahdessa setissä sekoitetussa järkässä. Se olikin ihan liekeissä :)) Häntä tötteröllä paineli niin itsevarmana kuin vaan voi pieni barbet mennä! Kaikki onnistui kyllä tuolla treenikerralla niin kivasti että!
Skegu teki kahdeksan damin hakuruudun ja sai ylistyssanoja Elinalta :) No oli se kyllä tehokas ja hyvä omaankin silmääni. Pieni raketti tyhjensi ruudun tyylillä ja vauhdilla.

Illalla mentiin ilmaisutreeneihin Renksuun RiikkaM kanssa. Koska Kaaos oli jo tokoillut päivällä niin se pääsi poikkeuksellisesti tekemään pari ilmaisua ja teki ne oikein hyvin. Myös Skegu oli pätevä omissa ilmaisuissaan tällä kertaa ja näytötkin tuntui tosi hyviltä nyt :) Täytyy vaan itse muistaa liikkua eteenpäin että saisi samaa ajatusta koirallekin.

Torstaina käytiin vaan oman lauman voimin lenkillä, ja loppupuolella Skegu alkoi kallistaa päätään oikealle & riiputtaa oikeaa korvaansa... :( Korva oli siisti ja puhdas, joten annoin sille kotona kipulääkkeen ja jäin odottelemaan...
... no perjantaina se hiipi aamupäivällä viereen kun istuin koneella, pää ihan kallistuneena oikealle ja korva riippui :( Saatiin heti aika Univetiin ja sieltä mukaan ab:t & kipulääkkeet. Lääkärinkin mukaan korva oli siisti eikä mikään ulkoinen merkki viittaa tulehdukseen, siksi tuo kipuilu on vähän outoa? No mutta jos lääkekuuri ei nyt auta, niin sitten pohditaan jatkotoimia.

Astetta suuremmat tirpat.


Skegu ei kovasti arvostanut kuuden päivän saikkuaan (= 6 päivän treenittömyyttä) ja oli mm. melko vallaton lenkeillä. Ell ohjeen mukaan piti ottaa rauhallisesti, ja jos erehdyin päästämään pikkumustan remmistä irti niin nämä ohjeet olivat kaunis muisto vain ja mustiainen kiisi horisontissa :P
Tiistaiaamun vesisateessa käytiin sitten vihdoin vähän tottistelemassa. Kaaos ensin omalla vuorollaan tokoili vähän seuruuta ja luoksarin stoppia (joka ei kyllä varmaan enää ikinä tule pelittämään). Skegu kiihkoili hyvin lupaavasti jo siinä odotellessaan ennen kuin vihdoin pääsi tekemään noudon, seuruuta ja vähän maahanmenoja. Labrootteri oli melko onnellinen lelunsa kanssa treenien päätteeksi :)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevättä


Eikö tää ole jo ihan kevään merkki? :)

Taitaa vihdoin talvi alkaa kääntyä kevääksi ja kaikki maastotreenit on jo ihan ovella! Metsät on sulaneet vauhdilla eikä varmaan kauaa mene enää ekoihin jälkitreeneihin...

... niitä odotellessa Skegu on aloitellut haun ilmaisutreenit. Aktiivisemman haun treenaamisenhan lopetin sen kanssa, mutta sehän ei estä ilmaisun opettamista ja lajin satunnaista treenaamista. Ollaan aloitettu ilmaisun opettelu kuten Wiimun&Kaaoksenkin kanssa eli takaperinketjuttamalla. Tähän astisissa treeneissä ehkä vähän yllättäen suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut näytöt. Pelkät näytöt on OK,mutta rullan tuonnin jälkeen monesti on ollut labroottelilla hieman hukassa että mihin lähteä. Toisekseen (noudon) luovutukset kun on aavistuksen vaiheessa edelleen, niin helposti koko treenistä on tullut sähläystä kun varmistelen rullan tuontia oikein ja sitten järjestelen liinaa yms. No ja kolmanneksi Skegulla tuppaa tässäkin asiassa olemaan vauhtia miljoona, jolloin helposti juokseminen vie voiton ja kaikki järjen käyttö tulee perässä. Mutta eiköhän hiljaa hyvä tule ilmaisunkin kanssa :)
Kaaos on päässyt myös hakuilemaan kerran Nostavassa, ja hyvin oli muistissa ilmaisut sun muut :)

Nomea on treenattu myös. Lähinnä hakua, ja se on mennyt aikas mallikkaasti! Skegu menee lujaa ja alussa yleensä jalat vie ja nenä tulee perässä mikäli ehtii... Mutta nopeat sillä on otot ja palautukset, joten en valita :) Hammolla tehtiin yksi päivä treeni, jossa hakualueen keskellä oli n. 2 metriä leveä oja jonka takana oli siis myös dameja. Skegu mennä loikkasi ojasta komeasti yli noutajien tapaan, vaan Kaaos esitti ranskalaista eleganssia uimalla yli :D Yhtä kaikki, damit palautui molempien toimesta loistavasti.

Kaikki tallessa! Mun etsintäraketit <3

Kaaos on treenaillut enemmän ja vähemmän tokoa. Ohjatussa on väännetty merkin paikasta ja kaukoihin luoto itseluottamusta. Ei siis oikeastaan mitään uutta auringon alla. Sille on katsottu sen uran viimeiset tokokokeet keväälle ja alkukesälle - sitten päättyy yksi aikakausi. 
Skegu on tehnyt tottista aivan liian vähän :P Seuruu ei ole oikein edennyt kun ei olla sitä treenattukaan. Noudon luovutusta haun rullailmaisun pakottamana ollaan sen sijaan aika hyvällä prosentilla tehty ja pari kertaa myös noutokapulan kanssa. Toisaalta nyt on ollut ajanjakso joilloin kaikki paikat on olleet jään/loskan peitossa, joten mitään kovin kummallista ei olisi tottiksen osalta edes päästy treenaamaan. Seliseli...

Kuopiossa pyörähdettiin myös yksi viikonloppu: nähtiin kavereita, käytiin leffassa, syötiin, treenattiinkin vähän yms mukavaa :) Kaaoksen piti olla kokeessa ko. viikonloppuna mutta se tekikin juoksunsa joten se siitä kokeesta sitten.

Koirat kävi Jasmon kanssa maisemia katselemassa lenkkeilyn ohessa :)


Loppuun kiertopalkintouutisia: Kaaos palkittiin Heinolan Palvelus- ja Seurakoira ry:n vuoden tokokoirana 2014! 

Tokokoira Partanaama



lauantai 21. helmikuuta 2015

Viimet viikot

... ovat kuluneet lähinnä näin:



Nyt on hetkeksi pahemmat tentit ohi!

Treenattu on silti sitä sun tätä helmikuussa. Kuun alkupuolella käytiin joku ilta (vai yö?) aksaamassa ja kokeiltiin astetta vaikeampia kuvioita. Sanoisinko että ei ihan täydellisesti mennyt mutta sinne päin :D Hauska oli huomata, että molemmat koirat muistivat esim. putken jo ihan täydellisesti vaikka se oli suoraan radan osana. Samoin A (tosin erillisenä esteenä) meni jo ihan sujuvasti. Tosin Skegu kiitää sitä melkoista kyytiä, joten estenoutoa ajatellen pitänee hioa opetusstrategiaa vielä...

Musta avaruusolio hyppää :D

Kaaos kiitää :)


Jossain välissä pyörähdettiin uimassakin kavereiden kanssa. Kaaos ujosteli tosi kovasti tällä kertaa (tuttua) allasta ja sai luottoa tassuihinsa vasta kun raahasin sen veteen. Sitten se taas huomasi osaavansa yhä edelleen uida eikä olisi millään malttanut lopettaa. Skegu olisi tehnyt uimahyppyjään loputtomiin ja noutanut kaikkien muidenkin lelut. 

Wiuf!

Nomen treenaamista on vaikeuttanut huomattavasti lumi. Linjoja ollaan sentään päästy treenaamaan. Viikko sitten ajattelin tekeväni helpohkon treenin molemmille koirille tutulla tiellä, vaan sepä oli kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Skegu nyt sentään meni hyvin suoraan mutta palautti aina pellon metrisen lumihangen kautta!?? Luovutukset itsessään oli nätit. Kaaoksen kanssa käytiin kovempi keskustelu siitä, että jos lähetetään linjalle niin sitä edetään suoraan eikä lähdetä pellolle tekemään hakua. Voi argh! 
Uusintana linjat samassa paikassa myöhemmin meni sitten kuin vettä vaan molemmilta :)
Skegu teki pienen lähihakuruudun joku päivä Tiilijärvellä ja oli super :)) 

Ja tokoa ollaan puuhasteltu myös! Kaaokselle on haettu parempia kaaria ohjattuun, malttia tunnariin, toimintakykyä kaukoihin... Tai ainakin yritetty :) Se on ollut ihan ok kaikissa treeneissään.
Skegu on jatkanut tottiksissa eteentuloja, sivulletuloja (:P) sekä seuruuta, ja saatiin Elinalta kehuja että eteenpäin on menty! No siltä se kyllä tuntuu itsestäkin :) Nyt on ollut myös tehokuurina noudon luovutus jotta päästäisiin joskus hakuilmaisun kimppuunkin, ja se on edennyt hyvällä vauhdilla. Musta Surma on ollut siis vallan pätevä :))

Jahas, ja kelit muuttui sitten kuin taikaiskusta aivan kammottaviksi treenien suhteen. Tiedossa sisällä näpertelyä sen minkä keksii siihen saakka kunnes taas uskaltaa jossain ulkona treenata...

Vielä muutama päivä sitten kelit oli tällaisia..!

Saukkohavainto Tiilijärveltä!




lauantai 7. helmikuuta 2015

No risk, no fun.

Otsikon mukaisella teemalla treenataan vetohiihtoa - tähän asti kaikki on vielä kotiutuneet treeneistä kiertämättä ensiavun kautta tänä talvena :D
Seuraava todistusaineisto on Terhi Järvenpään käsialaa, suuri kiitos!

Ranskan lahja myös vetourheilulle!

Musta Sisu :)



lauantai 31. tammikuuta 2015

Tammikuu

Lievän painostuksen saattelemana vuoden ensimmäinen päivitys :P

Tammikuu mennä humahti; oli paljon kaikkea muuta kuin koirajuttuja joihin meni aikaa & energiaa mutta kaikenlaista touhuttiin jaksamisen rajoissa koirienkin kanssa. Yhtenä myöhäisiltana käytiin pitkästä aikaa agilitaamassa! Katsastettiin samalla uusi halli ja hyvältähän se vaikutti :) Agility oli kyllä hauskaa puuhaa, molemmat koirat mennä hulmusi täyttä vauhtia ja oppivatpahan A-esteenkin. Meidän agihan nyt on vaan ihan humputtelua, että mitään kovin vaativia kuvioita ei edes suosiolla yritetty, mutta kivaa siis oli!

Kuvien laatu oli tällaista yhdistelmästä musta kiitäjä ja kännykkäkamera...

Kaaos ekaa kertaa A-esteellä :)

Sitten on myös treenattu nomea alias raatokiitoa! Tämä tapahtui Ruutanassa kera Jossun ja Terhin. Skegulla oli aluksi vaikeuksia paketoida suurinta tirppaa suuhunsa kannettavakseen, mutta pienemmät otukset se nosti ihan hyvin ja lopulta sen suurenkin.. Hakuruuta ei tehty vielä riistoilla, mutta kunhan nuo nostot saa paremmiksi niin uskaltaa Mustan Surman laittaa viuhtomaan ruutuunkin. Kaaos se sitten vasta olikin positiivinen yllätys! Se näytti mallia meidän käyttönoutajillemme ja toi kaikenlajiset siivekkäät vauhdilla. (Montakohan kiertoilmaisua tässä pätkässä oli lintujen lajeille? :D Varis ja harakka tunnistettiin, muita ei niinkään.)
Itsekseen ollaan treenattu dameilla niin hakua kuin linjojakin. Haussa Skegu on ollut välillä jollain omalla kanavallaan: tekee tehokasta (tai ainakin sen näköistä) hakua, mutta tulee sitten tyhjänä pois?! Ja siis alla on esim. yksi löytö ja hyvä palautus, jonka jälkeen jalat vie.. Kaaos sen sijaan on ollut myös damien kanssa pätevänä ja kaivanut niitä noutajien jäljiltä mitä ihmeellisimmistä koloista :o Liekö pieni painimatsi supikoiran kanssa saanut vauhtia vesikoiraan..?!

Seuraavat hienot otokset by Terhi Järvenpää:

Pieni koira ja iso lintu. Joskus sitä voi noutajakin kompastua noudettavaansa.

No tälleen sitä kannetaan!

Tässä vähän mallia noutajille Ranskan maalta.

Päivän pätevin :)

Uutena lajina kokeiltiin myös vetohiihtoa :) Eka kerta oli lähinnä vetoon totuttelua, kun tehtiin lyhyitä muutaman kymmenen metrin pätkiä. Loistavasti molemmat vetivät ja riemua riitti ihmisillä :D Tätä pitää kyllä päästä kokeilemaan toisenkin kerran! Tapauksesta on myös kuvatodisteita, saatan julkaista niistä jonkun jahka ensin käsiini saan.

Tulevaa vetokoiraa hieman mietityttää tuleva...

Lisää vetojuhtia.

Tokoiltu on joskus aina jossain välissä, oikeastaan silloin kun ei olla muuta keksitty. Eipä niistä sen kummempaa kerrottavaa, ajankuluksi aktiviteettia.. :P Inspiraatio on kadonnut jonnekin tulevien sääntömuutosten ja sm-kisojen mahdottomuuden sekä koiramaailman kaiken järjettömyyden välimaastoon. Se saattaa sinne vaikka jäädäkin. Ja jos näin vaikka pian käykin, niin en usko että ikävä tulee :)