Wilman kuulumisia

Wiimu alkoi suunnilleen viikko sitten yskiä/kakoa kurkkuaan aina yöunilta noustuaan sekä herätessään unilta kun tulin töistä. Alkuun en juuri kiinnittänyt tähän huomiota, mutta kun oire vain jatkui ja jatkui, aloin huolestua. Lisäksi se on nyt ilmojen viilentymisestä ja hitaasta vauhdistaan huolimatta läähättänyt lenkeillä jo suht lyhyen matkan jälkeen. Niinpä varasin sille ajan lääkäriin, parasta toivoen mutta ennen kaikkea pahinta peläten. Olin jo päättänyt, että jos jotain radikaalia löytyy niin Wiimu pääsee täältä pois.

Ell kuunteli sydämen ja keuhkot - ei mitään normaalista poikkeavaa. Mahassa tuntuva patti, joka on kasvanut kesän aikana, todettiin rasvapatiksi. Siispä röntgeniin. Kuvat otettiin molemmilta kyljiltä, mahalta ja selältään. Sydän näytti olevan kuvissa ok. Keuhkoissa näkyi jotain, mitä ell ei pystynyt suoraan nimeämään kasvaimeksi, muttei myöskään suoraan sulkemaan tätä vaihtoehtoa pois. Tätäkin selvemmin keuhkoissa näkyi tulehdus. Myös toinen ell kävi lausumassa kuvat, samaan diagnoosiin päätyen. Siinä hetkessä, viikon koiran mahdollista menetystä itkeenenä, päädyin vaihtoehtoon että kokeillaan ab-kuurilla hoitaa keuhkotulehdusta pois. Mun tuumailut kuultuaan ell ehdotti kuukauden kuurin sijaan kahden viikon kuuria, ja jos koira ei vastaa tähän niin sitten on tarpeeksi kokeiltu.

Possunkorva ja hieman suurempi iltaruoka, niistä oli Wiimun ilta tehty.

Kaikista kaikkein.