Kuin viimeistä päivää

On ollut paljon mukavampaa olla ulkona auringossa kuin istua koneen ääressä sisällä vaikkapa blogia päivittämässä viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun puolivälissä Skegu kävi kontrollissa fyssarilla eikä oej ollut valitettavasti parantunut odotetusti. Toki se oli parempi aiempaan verrattuna mutta ei kunnossa kuitenkaan. Liike ei ole ihan puhdas (vaikkei se onnukaan) ja jalka naksuu edelleen. Tuo naksuminen voi olla kyllä ihan täysin vaaratontakin, joten sinällään siitä ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaikenkaikkiaan oej on jäykkä jostain syystä eikä se siksi näytä normaalilta. Nyt odotellaan heinäkuun puoleen väliin, treenaillaan hieman kevennetysti ja toivotaan että jalka kestää. Hyppytreenit on olleet ihan jäissä, mutta niitäkin on tarkoitus alkaa nyt varovasti kokeilla - ihan vain että näkisin kestääkö jalka. Heinäkuussa käydään uudestaan fyssarilla ja katsotaan tilannetta taas sitten eteenpäin. Myös uusintakuvaus on harkinnassa, jos jalka ei ala normalisoitua syksyyn mennessä.

Treenattu siis ollaan jalasta huolimatta ja tähän mennessä se on kestänyt hyvin :)) Nomea, jälkeä ja tottista. Nomessa aiheena on olleet vesiohjaukset ja markkeeraukset (peukku näille!!) sekä kaverin koiran taipparitreeneissä myös Skegu on päässyt tekemään hakuruutua ja kani-/rusakkojälkeä. PK-jäljet on olleet aikas hyviä; janoihin olen ollut pääasiassa tosi tyytyväinen treenien vähäisyyteen nähden ja kepitkin on nousseet kiitettävästi. Myös siitä tykkään ylikaiken, että vaikeissa paikoissa Skegu ei luovuta vaan sitkeästi etsii jäljen kuumuudesta, janosta tms. huolimatta. Tottiksessa on vauhtia, hiekka lentää ja huuto raikaa :D Mutta ne on lieveilmiöitä vähäisten ja lyhyiden treenien takia, näin ainakin uskon, ja on koiraa kyllä kiva katsoa/ohjata kun se rrrakastaa sitä mitä tekee <3

Skegu täytti viime torstaina kolme vuotta, ja pääsi viettämään synttäreitään meille töihin toimistolle pakoon putkiremppaa kotoa. Se oli hurmannut koko toimiston väen ja sain siitä useamman ostotarjouksen :D Niin että jos terveys on ollut ihan kuraa sillä niin luonne on kyllä pelastanut kaiken sen.

Tärkeintä olisi saada nyt Skegun jalka takaisin kuntoon ja välttää kaikki muut haaverit. Kaikkien sitä tässä asiassa hoitaneiden tahojen kanssa ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että koska se on nyt ensisijaisesti metsästyskoira, niin esim. PK-treeneillä (lähinnä ne tottiksen hypyt) ei tulevaisuudessa kannata riskeerata jos jalka ei toivu täydellisesti entiselleen tai jos mahdollisissa kuvissa sieltä löytyisi jotain. Tämä oli tietysti jonkinlainen takaisku itselleni, koska PK:hon kisakoiraksi sen aikanaan hankin ja nyt sen ura on vaakalaudalla ennen kuin on oikeastaan alkanutkaan. Katselin pari koettakin syksylle, mutta eipä tässä ole päästy treenaamaankaan niin kuin olisi pitänyt. Silti jaksan nähdä, että ihan kaikkein tärkeintä on saada Skegu hyvään kuntoon ja tarjota sille touhua, vaikka sitten ei ikinä päästäisikään kisaamaan.

Näihin tunnelmiin päättyy tämän blogin päivittäminen. Aikansa kutakin :)







Tauon jälkeen tottiskentällä ja lisää jälkeä

Pitkästä aikaa käytiin perjantaina tottistelemassa kentällä! Pari kertaa tässä Skegun jalan kuntoutuksen aikana olen tehnyt sen kanssa sisällä tottista ja siinä on meinannut seinät kaatua :D Sen verran riemua narupallo on aiheuttanut. Ennen kenttätreenejä tehtiin puolentoista tunnin metsälenkki, oli ainakin varmasti lihakset lämpiminä. Ilma oli myös aika lämmin, +20 astetta. Skegulla lenkki ei paljon tassuissa painanut kun sen tajusi pääsevänsä treenaamaan. Tehtiin ensin noutoa, ihan sairaan hienoja <3 Yksi luoksari, jossa juoksi tosi lujaa, palkka vauhdista. Sitten oli tarkoitus tehdä pari noudon luovutusta kisakapulalla, mutta tämä meni vähän jankkaamiseksi: Skegu jäi kauas, teki hitaasti ja pudotteli kapulaa. Aika kuraa siis. Sillä oli varmaan kyllä jano, mutta silti ihan luokatonta toimintaa. Annoin sen vetää kapulaa että sain otteen tiukemmaksi ja sitten pari suht kelvollista luovutusta. En ymmärrä miten on niin vaikeaa opettaa noudon luovutusta eteen tulevalle koiralle??! En vaan osaa.

Lauantaina illalla sisällä lisää kapulan luovutusta ja oli kyllä eilistä parempi. No siihen ei kyllä paljon vaadittu, heh :D No ei kun yritin nyt oikein keskittyä siihen että olen varmasti selkeä koiralle ja kriteeri on sille selvä; kas kummaa kun toimi paremmin!

Lenkillä viilentymässä.

Sunnuntaina mentiin jäljestämään Viitailaan. Jäljellä pituutta about 800 metriä, 4 keppiä ja ikää 45 minuuttia. Oli taas lähes tulkoon kuumat olosuhteet, +23 astetta... Jana oli tänään tosi hyvä! Eka ja toka keppi nousivat hyvin ja jäljestys oli vauhdikasta mutta tarkkaa. Päästiin hiekkakuopalle, kun jostain sinkosi rusakko liikkeelle. Skegu rekisteröi tämän mutta ei lähtenyt ryysimään perään. Yritti kuitenkin lähteä hetken päästä rusakon jälkeä, joten sain loistavan tilaisuuden puuttua nyt tähän riistan jäljen ajoon. Kielsin, ja Skegu vaihtoi kuin vaihtoikin omaan jälkeen ja päästiin hiekkakuopan läpi. Sinne jäi siis yksi keppi. No siellä kuopan toisella reunalla Skegu vaihtoi sitten uudestaan rusakon jälkeen ja kielsin jälleen, jolloin se lähti ajamaan paluuperää hiekkakuoppaan alas. Edelleen se meni kepistä yli ja alkoi haahuilla. Lähetin uudestaan oikeaan suuntaan ja nyt nousi keppi. Palkan jälkeen matka jatkui jotenkin tosi nihkeästi, Skegu kävi viilentymässä vesilätäkössä ja haahuili jonnekin mutta ei kyllä jäljestänyt kunnolla. Odotti varmaan taas minulta ohjeita; harmittaa aina puuttua koiran jäljestämiseen kun se heti alkaa sitten kysellä, mutta ei kai sen pitäisi antaa riistan jälkeäkään ajaa? Lopulta se sai kiinni uudestaan jäljestä ja meni varmasti vikalle kepille jonka myös varmasti nosti :) Keppisaldo 4/4 tänään.

Se on KESÄ nyt!!

Vapun jälki

Torstaiaamuna oltiin varisjahdissa. Nyt alkaa tulla varishaavakotkin hyvin talteen :) Ensinhän Skegu niitä vähän arasteli mutta nyt nappaa jo nekin mukaan sujuvasti. Myös yksi täydellinen linja saatiin, joten ei ollenkaan huonompi aamu!

Ei vappua ilman jälkeä! Joten vapunpäivänä mentiin jälkeilemään Lahdenpohjaan. En muistanutkaan kuinka ei-niin-mukavaa se maasto on kulkea.. Mittaa jäljellä oli n. 500 metriä, pari kaatuneen puun ylitystä, jyrkännettä ylös ja alas sekä risukkoa. Matkalla viisi keppiä ja ikää reilu tunti.

Jana oli huono :( Skegu eteni ihan hyvin ensin mutta sitten alkoi pyörimään, palasi lähtöpaikalle, otti takajäljen ja mitähän vielä. Lopulta se selvisi matkaan kuitenkin omin avuin. Tälle jäljelle oli tyypillistä tällä kertaa se, että johtuen haastavasta maastosta jouduin päästämään liinasta irti monta kertaa ja välillä pysäyttämäänkin koiran että ehdin taas saada liinasta kiinni. Jonkinlaista keppivarmuutta lienee tullut, sillä kaikki kepit nousivat :)) Erityisen tyytyväinen olen tähän koska liina oli tosiaan välillä ihan löysällä/irti kokonaan ja vauhti sen mukaista. Eli keppisaldo tänään 5/5 :)

Lisää jälkeä ja fyssari

Skegun oej:n oireilu paheni taas ja tiistaina se oli pahin pitkään aikaan o_O Asiaan lienee osuutta sillä, että se oli juurikin tiistaina hoidossa ollessaan juossut metsässä reilun tunnin lenkin koirakaverin kanssa. Se ei siis ollut onneksi kolmijalkainen missään vaiheessa, mutta ontui tosiaan pahiten mitä pitkään aikaan :(( Sitten tehtiinkin ravilenkkejä ja annoin sille kipulääkettä viiden päivän kuurin. Vihdoin alkaisi näkyä valoa tunnelin päässä...

Lauantaina lähdettiin jäljestämään Riikan & Ronjan & bortsujen kanssa Vierumäelle. Edes jotain tekemistä labrootterille! Muistelen jopa yhden fyssarin suositelleen jäljestystä Skegulle viime kesänä juuri tuon oej:n ontumisen aikaan. Riikka talloi kilsan jäljen ja pudotti matkalle 6 keppiä. Annettiin vanheta n. tunnin verran ja sitten matkaan! Jana oli n. 15 metriä ja ihan ok Skegu sen selvitti - pitäisi nyt ryhdistäytyä kyllä tekemään ihan pelkkiä janatreenejäkin sille niin asia etenisi :P Eka keppi nousi hyvin, tokasta se sitten meni yli; tarkenteli kyllä mutta ei malttanut (?) tarpeeksi kauaa ja jatkoi matkaansa. Mä siis bongasin tuon tokan itse. No sitten tehtiinkin ympyrää ja jäljestettiin vähän paluuperääkin joten taidettiin kyllä olla hra hirven jäljellä.. Oletusta tuki tuoreet papanat siellä täällä. Sitkeästi Skegu selvitti itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti loput kolme keppiä. Yksi siis jäi tuon hirven jäljen takia jonnekin. Saldona 4/6 keppiä tällä kertaa ja hyvä fiilis :)) Siitä on kyllä pirun vaikea nähdä milloin se vaihtaa oikealta jäljeltä riistan jäljelle. Nytkin kyllä huomasin selkeästi sen kun vaihtoi riistalta oikeaan, jotain edistystä tietysti sekin tuon koiran lukemisessa. Kiitos taas hulvattomasta seurasta R&R!

Sunnuntaina tehtiin illalla sisällä tottista ja pikkumusta oli lievästi sanottuna innolla menossa mukana... Kapulannostot saivat osakseen murinaa ja haukkumista o_O Ja ihan pelkät eteentulot & noudon luovutukset myös osakseen melkoista riemua :D Mutta Skegu on kyllä myös niin paras tuollasena kiihkoilijana!

Maanantaina päästiin odotetulle fyssarikäynnille. Oikean lavan etuosan lihakset olivat kutakuinkin krampissa, selästä löytyi jumikohta, oikean puolen rintalihakset oli huomattavasti pienemmät kuin vasemmalla (kuinkakohan kauan oej on sitten ollut huonona??) ja oikea hauislihas lienee kokenut jonkinlaista revähdystä tms. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja seuraava aika kolmen viikon päähän. Niin ja kuukauden treenikielto. Se koskee tosin tottista suurimmilta osin, jotain ihan pientä voi siltä saralta tehdä. Jälkeä saa treenata normaalisti ja tietysti lenkkeillä :) Tietysti tuo tottiskielto tuli huonoon saumaan, mutta en jaksa edes paljon harmitella: pääasia että koira tulisi kuntoon ja saahan se sentään jotain aktiviteetteja tehdä.

Hyljevenytyksessä!

Keskiviikkona kävin itsekseni jäljestämässä Okeroisissa. Tein reilut 500 metriä jälkeä jolla oli 5 keppiä niin, että alkuun pari oli aika lähekkäin ja sitten pidempi pätkä tyhjää ennen kolmea vikaa. Jana oli n. 10 metriä. Taisin vanhettaa jälkeä vajaan tunnin. Jana oli tosi hyvä! :)) Eka keppi nousi hyvin, sitten tuli joku hukkasotku jota Skegu selvitteli (mun mielestä ei ajanut edes riistan jälkeä, sotki muuten vaan?) hyvän tovin ja ajattelin että sinne jäi taas keppi tai pari. Mutta se löysikin lopulta kakkoskepin :) Tästä taas kolmos ja neloskeppien verran hyvää jäljestystä kunnes ampaisi jälleen jonnekin hukkaan?? Mielestäni lähetin sen jatkamaan keskittyneesti yms mutta sinne livahti omille teilleen. Annoin löytää itse jäljen uudestaan ja löysihän se sekä poimi vikankin kepin talteen. Keppisaldo siis 5/5. Olin kyllä taas tosi tyytyväinen koiran ilmeeseen jäljestää!

Jälkeä ja varisjahtia

Viikko sitten sunnuntaina tehtiin kauden ensimmäinen jälki. Menin itsekseni Viitailaan tutuille huudeille, jonne tein noin kilsan mittaisen jäljen kuudella kepillä. Jäljestä tuli aiottua pidempi kun yhdessä kohtaa olikin vielä tosi paljon lunta, lähdin kiertämään sitä ja kiersinkin sen vähän aiottua kauempaa... Pari lyhyttä lumista kohtaa tuli itse jäljellekin, ei siis ollut ihan niin sula metsä kuin ajattelin. Jälki vanheni meidän lenkin verran eli noin tunnin. Alussa oli n. 5 metrin jana, josta Skegu ryntäsi yli hyvin iloisesti ja hyvin lujaa. Kutsuin takaisin ja palatessaan nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kun matkaan päästiin, niin vauhtia oli taas vaikka muille jakaa ja ekasta kepistä se menikin n. metrin päästä ohi ja yli. Jossain ekan ja tokan kepin välissä tarjosi sitten jotain väärää keppiä mulle, o- ou! Tokasta kepistä mentiin taas yli ja alkoi pieni tuska nousta ohjaajalle...! Tultiin hiekkakuopalle, jonka reunaa jälki meni ja tässä Skegu sitten hukkasi koko jäljen ja lähti porhaltamaan ihan omaan suuntaansa. Kutsuin sen pois (vaikka ei saisi eikä pitäisi, tiedän) koska se veti höyryjunan lailla järkyttävään kuusikkoon joka oli niin tiheä ettei läpi nähnyt. Uudella käskyllä se nosti kuin nostikin oikean jäljen ja vieläpä ihan hyvin. Ja tämän jälkeen onneksi se nosti myös kolmoskepin! Siitä palkka ja sen jälkeen ohjaajalta huolimaton lähetys jäljelle joka johti taas hukkaan. Siis edelleen tässä vaiheessa Skegun kaahotus oli huipussaan ja se oli valmis ryntäilemään ja juoksentelemaan ihan minne vaan. Tästä hukasta voin siis kyllä syyttää ihan vain itseäni, että päästin sen kepiltä niin huolimattomasti eteenpäin. Oikea jälki löytyi sitten harhailujen jälkeen ja tästä eteenpäin loppujälki meni kuin oppikirjasta: hyvää tarkkaa jäljestystä ja kaikki vikat kolme keppiä varmasti ylös :) Skegu oli kyllä jo ihan läähkässä mutta sitkeästi se jäljesti loppuun saakka. Muistuipa nyt itselle taas mieleen että jäljelläkin tarvitsee ohjata koiraa tarkasti ja ajatuksen kanssa - ihan kun en olisi tätä koskaan ennen tajunnut :P

Maanantaina käytiin tekemässä pieni ja nopea hakuruutu variksilla kaverin seurana ja samalla linja metsässä. Tämän päälle tehtiin lyhyehkö metsälenkki ja Skegun oikea etunen otti taas itseensä :( Kevensi sitä siis ihan huolella sitten loppuillan. Tiistaina oli kevyempi päivä (ravilenkkejä hiekkatiellä) ja jalka vaikutti taas melkein normaalilta.

Keskiviikkoaamuna meillä oli halli varattuna ja tehtiin siellä pari kierrosta. Hypyt jäi väliin tuon oireilevan jalan takia ja hyvä niin; noillakin tehdyillä treeneillä (nouto, seuruu, stopit, luoksari) Skegu alkoi taas mennä epäpuhtaasti. Tämän jälkeen se oli sitten tietysti totaalisessa treenilevossa mutta lenkeillä käytiin ihan normaalisti koska ne taas tuntuivat auttavan ja jopa poistavan tuon jalan keventämisen/epäpuhtaan liikkumisen. Fyssareillakin tuntuu olevan kiirettä, kun sain ajan vasta parin viikon päähän. Jos nyt kuitenkin jotain positiivista, niin ravilenkit ja jalan venyttelyt tosiaan auttavat joten olen entistä vakuuttuneempi että vaiva on todella lihasperäinen. No ja onhan se toisaalta kuvattu vuosi sitten puhtaaksi.

Lauantaina aamulla suunnattiin tämän vuoden toiseen varisjahtiin. Skegu oli taas melkoisilla juoksuasetuksilla ja se oli melkeinpä vallattomampi kuin edellisellä kerralla! Jonkin verran se myös ignoorasi käskyjä ja huiteli omiaan. Se oli myös jotenkin narttumaisen outo, joten mietittiin että oliskohan juoksu alkamassa? Kuitenkin saalista saatiin ja koira oli hyvin väsytetty ennen mun iltavuoroa :)

Back in business

Skegun haavaa paranneltiin pääsiäisen jälkeen ja kaikeksi onneksi se paranikin ilman lääkärikäyntiä ja AB-kuuria. Olihan ruljanssia viikon verran suojata se ulos, purkaa suojaus, suihkuttaa ja putsata haava kolmesti päivässä. Sisällä Skegu joutui olemaan tötterö päässä jotta haava sai happea mutta ettei pikkumusta päässyt hoitamaan sitä omatoimisesti. No siltikin olen kyllä kiitollinen että näin vähällä päästiin!

Hiljalleen käynnistettiin treenitkin ja kun lauantaina tehtiin sisätottista mun iltavuoron jälkeen, niin Skegu suorastaan karjui että jo oli aikakin! :P Se mm. murisi kapulalle... :D Lelu sai myös aika huolellisesti kyytiä samoin kuin mun polvi ja käsi parit hampaan jäljet. Sunnuntaina sitten aamuvuoron jälkeen ajattelin että nomen aihepiiriin kuuluvat linjat ja suunnat tasaisella pellolla voisi olla haavaystävällistä treeniä. Ekalla linjalla (n. 80m) Skegu ehti luukuttaa kahtasataa noin 30 metriä kunnes vetäisi kolme volttia kerien maanpinnalla ja jatkoi sitten siitä damille. Ups! Tuotakin vähän pidemmät linjat + suunnat meni kyllä itsessään varsin mallikkaasti ja ilman lisäkolhuja.

Maanantaina ja keskiviikkona tehtiin tottista Pyhiksellä ulkokentällä. Maanantaina innostuin hinkkaamaan noudon luovutusta: se oli jotenkin ällöhidas! Ilman kapulaa Skegu tuli eteen tosi hyvin, mutta kapulan kanssa sen nopein vauhti oli hiipiminen o_O En siinä heti kentällä keksinyt oikein mitään lääkettä tähän, mutta tiistaina kotona testasin ruoka-avulla ja toimi! Katsotaan toimiiko jatkossakin. Keskiviikkona siis kentällä jälleen ja Skegu oli super <3 Meni lujaa ja hiekka lensi! Vaan sitten lenkille lähdettäessä alkoi ontua :(( Katsoin jo aamulenkillä, että keventääkö se oikeaa etujalkaa mutta loppulenkistä meni minusta puhtaasti. Iltalenkilläkin se sitten lenkin edetessä alkoi kulkea lähes puhtaasti joten pohdin että olisikohan kyse kuitenkin jostain lihasperäisestä. Torstaina pidettiin kevyt lenkkipäivä ja hieroin Skegun itse - kyllähän sieltä vähän kaikkea löytyikin. Liekö hieronnan ja BOT:n ansiota mutta niin se vaan ontuminen taas hävisi. En ihan kokonaan uskalla vielä huokaista helpotuksesta kuitenkaan.

Lauantaina Skegu pääsi pitkästä aikaa oikeisiin töihin - varisjahtiin! Vauhtia riitti ja haku oli laajaaaaa :D Loppua kohden pysyi nenä jalkojen matkassa paremmin. Nyt on erittäin onnellinen labrootteri kotona nukkumassa kerällä :)

Oikeissa töissä!

Valot pimeyksien reunoilla

Ehkä yritän elvyttää tästä vielä jonkinlaista treeniblogia, katsotaan miten käy. Skegu on talven pääasiassa tehnyt tottista ja suunnilleen kerta viikkoon tahdilla myös nomea. Tottis alkaa kyllä kohta tulla ohjaajan korvista ulos eli lievästi sanottuna malttamattomana odotan että lumet sulaa ja päästäisiin maastoihin.

Tottis on muuten kivalla mallilla, mutta ne hypyt... Ja vasta metristä tässä ollaan tahkottu, A on siis ihan koskematon edelleen. Kävin yhden hyppysemman kuuntelemassa ja poimin sieltä treeni-ideoita joita ollaan nyt sitten testailtu. Olen koonnut esteen agiesteestä, kun hallilta on mystisesti kadonnut toko/pk-este. Mutta oikeastaan se on ollut hyväkin, koska sen verran iloisesti välillä rimat lentää. Kahdella ekalla kerralla 80cm hypystä lensin ensin rimat ja tämä ilmeisesti kolhaisi pikkumustaa sekä fyysisesti että henkisesti sen verran että sitten sitä estettä varottiin vähän liikaa. Toissa viikolla hallilla saatiin kaikki hypyt onnistumaan heti kerrasta, joten jospa se tästä :) No korkeus on ollut enimmillään vasta tuo 80cm eli tekemistä kyllä riittää.

Maaliskuun puolessa välissä meillä oli koirakkopaikka Jari Kantoluodon tottissemmaan, jopa ihan viikonlopun molemmille päiville, kiitos lahjakortin. Pidin hänen koulutustyylistään ja -ideologiastaan, ja muita koirakoita oli myös mielenkiintoista seurata. Itse piti vähän väkisin keksiä aihetta mitä tehdä Skegun kanssa ja toisaalta siinä päivän edetessä (Skegu oli koirakoista vikana) aloin miettiä että mikähän tässä koko touhussa on nyt edes aiheena... No selkeni se sieltä sitten ja eniten ohjeita saatiin keskittymisen rakentamiseen/parantamiseen. Yhteistyö on kuulemma tosi hyvää jo nyt. Varsinaisiin liikkeisiin kysyin vinkkiä liik.seisomiseen ja hieman laiha oli anti tämän suhteen. Semma oli ihan mukava piristys tähän väliin, mutta ilman lahjakorttia tuskin olisin mennyt. Ainakaan koiran kanssa.

Nomessa aiheena ovat olleet linjat ja suunnat, lähinnä käytännön metsästystä ajatellen. En ehkä jaksa suunnata siellä koepuolelle, kun ennen sitä pitäisi raahautua taippareihin. Viime kesän taippari ja kanin puuttuva häntä -episodi on vielä tuoreessa muistissa.. Niinpä Skegulla ei nyt sitten virallisesti ole taipumuksia :P

Pääsiäistä!

Pääsiäisen pyhinä oikeastaan vain lenkkeiltiin (välillä vesisateessa, välillä auringonpaisteessa) ja levättiin. Sunnuntaina käytiin kuitenkin treenaamassa pitkästä aikaa hakua! Mentiin Suvin kanssa Hennalaan, jossa olikin hienot valintamahdollisuudet piilojen suhteen: kaikennäköisiä härpäkkeitä lasten leikkikentiltä, mitä vain kuvitella saattoi. Skegu teki ekalla kierroksella ihan vain ilmaisua tasaisella maalla ja suht kivasti pitkän tauon jälkeen homma oli muistissa. Se kyllä tarjosi ennen jokaista rullanottoa ensin maahanmenoa mm:lle, eli varmaan sekoitusta suorapalkkaan? Samoin rullan luovutuksessa oli toivomisen varaa, mutta ihan kiva kokonaisuus silti. Tokalla kierroksella sitten etsintää, kolmella suoralla palkalla. Eka piilo oli leikkimökin kuisti, toka ylhäällä kiipeilytornissa ja kolmas tunnelissa. Eka oli ihan pala kakkua, mutta tokaa Skegu paikansi sitkeästi ja päästi vähän ääntäkin kun ei meinannut alkaa löytyä :P Lopulta maltti riitti ja se kiipesi torniin hakemaan palkkansa. Kolmas taas varmoin ottein. Kiitos Suvi seurasta ja avusta!! :)

Viimeisenä pääsiäispyhänä alkoi sitten taas jonkin pituinen saikku: Skegulta löytyi haava reidestä... AARRRGH!

Ymmärrän toki sitä mitä yrität sanoa,

mutta juuri nyt

minun maailmassani

sanasi ovat täysin tyhjiä.

Minä en halua unohtaa, en piristyä,

en suunnitella tulevaa, en tehdä jotakin muuta.

Ystäväni, tämä suru on kaikki mitä minulla on. 

Älä ota sitä minulta pois.

(Heta Saarelainen)

Onneksi on ne muistot, jotka saa pitää itsellään ikuisesti

If there ever comes a day

when we can't be together,

keep me in your heart,

I'll stay there forever.

Ajattelin joskus viime syksynä herätellä taas blogin eloon kertomalla että koirat käy metsällä ja minä enemmänkin vietän välivuotta koirien treenaamisesta keskittyen ihan muihin juttuihin. Seuraavan kerran talvella jo lumen ollessa maassa meinasin kirjoittaa tänne että edelleen koirat käy metsällä mutta nyt ne myös vähän jo treenailee tottista ja että syksyllä käytiin joitakin kertoja jäljestämässäkin. Edes pahimmissa painajaisissani en kuvitellut päivittäväni tänne seuraavaksi sitä, että Kaaos on kuollut. Mutta se on, ja nyt viikko kaiken jälkeen ikävä ja suru kulkee jokaisessa päivässä mukana. On niin eri asia luopua vanhasta koirasta kuin 6,5 vuotiaasta, joka vielä vuosi sitten oli kisakoirakin. Ikävä ja suru on läsnä molemmissa tilanteissa, mutta jälkimmäisessä se kaikki tuntuu jokseenkin kestämättömältä. Nyt lukiessani ihmisten blogeista murehtimista puuttuvista SM-ykköstuloksista tai -nollista tekisi mieli kommentoida että niillä ei tee mitään, että teillä on se koira siinä ja se on ihan kaikkein tärkeintä. Siitäkin huolimatta, että itsekin olen tuollaista joskus murehtinut. Luulen jo nykyään osaavani aika hyvin elää hetkessä, tässä ja nyt, mutta sain silti kovan muistutuksen asiasta. Se on kaikki tässä nyt, ja se kaikki voi olla pois pyyhitty huomenna.

Kaaos opetti minulle miten koiria koulutetaan. Se teki lähtemättömän vaikutuksen (hyvässä ja pahassa) moniin ihmisiin ja varmaan vähän myös barbet-historiaa. Se oli ehkä persoonallisin koira jonka tiedän. Sitä jäi ikävöimään niin moni. Herkkä ranskalainen suojelukoira, lohdunkantaja ja supinsurma.

Ja niin kuin minä olisin halunnut pitää sen vielä vierelläni kulkemassa monen monta vuotta.