Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta muutama päivä leikkauksen jälkeen haava aukesi. Oltiin tietysti kaikein lisäksi Tiirismaalla lenkillä, keskellä metsää ja Skegulla puoli naamaa verestä punaisena. Samalle illalle ei saatu lääkäriaikaa enää, pelkästään ohjeet vuodon tyrehdyttämiseksi ja jos mikään muu ei auttaisi niin passitus eläinsairaalaan. Kaikeksi onneksi vuoto tyrehtyi kotikonstein ja seuraavana päivänä päästiin näyttämään haavaa lääkäriin. Se oli tosiaan osittain auki ja tulehtunut. Kotiin mukaan lähti kasa lääkkeitä ja tykötarpeita: ab-kuuri, kipulääkettä, natriumkloridia silmän huuhtomiseen, salvaa... Päivä päivältä mentiin parempaan suuntaan ja ab alkoi purra hyvin tulehdukseen. Toivo eli, että täksi päiväksi aiottu tikkienpoisto saataisiin tehtyä, ja kyllähän se saatiin :) Skegu oli myös sen verran kiltti potilas, että tällä kertaa rauhoittamista ei tarvittu. Kohta neljä kuukautta on tämän silmäasian kanssa pelattu, joten nyt voinee todeta: HUH. Toiveet on korkealla myös sen suhteen, ettei uusintaleikkauksia tarvittaisi.
Kiitos Aija Leinoselle ja Juha Pärnäselle Kelmin hyvästä hoidosta!
Don't worry just let me blow
All of your grey clouds away
Skegun saikun aikana käytiin pari kertaa Uskilassa treenaamassa tottista oman lauman voimin, pari kertaa dameilemassa ja kerran Kukonkoivussa jäljestämässä. Skegukin pääsi varovaisesti (se ei itse ymmärrä lainkaan tätä sanaa...) tekemään vähän tottista ja hiekka lensi... Jälki meni nyt aika hyvin, tosin viime kertaiseen verrattuna lähes mikä tahansa on hyvin :D Ja damit tuli poimittua koirien voimin talteen varmasti&vauhdilla.
Jospa sitä nyt päästään treeniarkeen taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti