Vuoden viimeisiä

Koska tämä viikko on mennyt mulla tyystin töiden merkeissä, ei koirarintamalle kuulu mitään ihmeellistä... Joulupäivänä tokoiltiin sisällä, ja sen muistan että molemmat Koot olivat vallattoman päheitä :))) Joku päivä käytiin dameilemassa (maltilla), mutta koska Kelmin palautukset ei ole nyt sitä mitä toivoisin, niin pidetään parin viikon tauko. Jos sillä ei ole vaikutusta, niin sitten kokeillaan jotain muuta. Kelmin silmä ei edelleenkään ole priimassa kunnossa, joten heti ensi viikon alussa lienee ohjelmassa taas ell-keikka :( Silmä ei tunnu sitä pätkääkään haittaavan, mutta koska se vuotaa ja on välillä lähes kiinni, niin eihän se kunnossa ole :(

Vuosi 2013 alkaa lähestyä loppuaan. Se sisälsi meidän laumassa suurta iloa ja sitäkin suurempaa surua. Kelmi liittyi lauman ilopilleriksi heinäkuussa ja on osoittautunut nappivalinnaksi :)) Viime vuoden lopulla en osannut varmaan edes aavistaa, että tämä vuosi tuo tullessaan pennun, mutta niin siinä vain kävi.

Koko lauma koossa heinäkuussa 2013 <3

Kaaos teki lauman ainoat tilastomerkinnät: hyväksytty luonnetesti ja tokosta voi3 x3. Keväällä se jäi jo pitämään kotikoiran virkaa, mutta kesän aikana tehty ajatustyö omassa päässä sai kuitenkin jatkamaan tokoja sen kanssa vielä. Hyväksyin vihdoin sen kaikkine ominaisuuksineen sekä sen, ettei siitä koskaan tule sitä mitä joskus odotin. Ja nyt yhteistyö sen kanssa tuntuu toimivammalta kuin koskaan :) Ja kävihän Kauko barbetien jalostuskatselmuksessa, ja ilmeisesti se tunnistettiin barbetiksi :D Hakua treenattiin kesä, mutta aktiivisemmasta haun treenaamisesta taidan sen kanssa luopua. Hieman olen miettinyt, josko löytäisin sille toisen ryhmän, mutta saa nähdä kerkeänkö ajallisesti treenata kahdella koiralla useampaa lajia.

Suurena suruna jouduin luopumaan Wiimusta lokakuussa. Tämä vuosi jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi. Se oli maailman rakkain, eikä ikävä helpota kokonaan varmaan koskaan. Mutta siitä olen kuitenkin onnellinen, että se sai elää täysillä viimeiset päivänsä ja lähti arvoisellaan tavalla. 

"The star in the northern sky..."

Lisää damitreenejä, tokotreenejä ja silmäpotilas

Viime viikolla käytiin vielä pariin otteeseen dameilemassa, mikä taisi ollakin sitten hieman liikaa. Torstaina Kelmi vaihteli dameja muutamaan otteeseen sekä ainakin kertaalleen jätti tuomatta yhden yhtä damia kun ei osannut päättää että minkä toisi. Palautukset oli myös pelkkää mun ympäri juoksemista, eli ei hyvä! Lisäksi se nappasi mua naamasta treenin päätteeksi; ilmeisesti kaikki kiva ei saa loppua ollenkaan. Lauantaina yksi nouto, joka torstaisia suorituksia parempi, mutta ei mitään parasta kuitenkaan. Joten hieman taukoa nyt ja sitten jatketaan maltillisemmin. Skegu lienee helposti näihin noutujuttuihin kuumeneva koira, Wiimu oli aikanaan jokseenkin tasaisempi. Täytyy muuttaa siis omaa asennetta - jälleen kerran.

Tokoissa Kelmi on ollut ihan mainio :)) Sen talviprojektikin alkoi viimein, eli pk-puolelle tarvittava eteenistuminen. Lisäksi ollaan tehty ahkerasti maahanmenoja ja niissä pään maahan laittamista.

Kaaos on saanut noutaa dameja edelleen myös, ja se on ollut ihan yllättävän tehokas - paitsi vierailla dameilla tehty treeni palautti mut maanpinnalle :D Tokoissa se on tehnyt kaukoja, tunnaria ja noudon luovutuksia.

Kelmiä on vaivannut oikea silmä viime viikon puolivälistä lähtien: välillä se piti silmää ihan kiinni ja siitä valui runsaasti vettä, kun taas välillä silmä oli täysin normaali. Ajattelin vaivan johtuvan ensin roskasta/ripsestä/tms, mutta kun oireilu jatkui niin ell-keikkahan siitä tänään tuli. Tuomiona silmän iiriksen tulehdus, johon saatiin lääkkeet ja nyt toivotaan silmän paranemista.

Ulkona on pimeää ja hemmetin liukasta joka paikassa :( Niinpä kaikki tokotreenit on tehty sisällä. Kohta täytyy varmaan alkaa varailla hallivuoroja ihan urakalla, jos säätyyppi ei tästä ota muuttuakseen. Onneksi lenkeillä voi kulkea peltoja pitkin ja päivällä toki näkee metsässäkin. Lunta ei ole siis enää ollenkaan, joten myös kurakelit toivotettiin jälleen tervetulleiksi. NOT.

Lumeton joulu vuonna 2013.

Damitreenejä

Tokon parista hypättiin sujuvasti nomeilemaan. Käytiin tänään molempien koirien voimin noutamassa dameja lähipellolla. Koulutuksellisesti ei varmaan mikään kuningasidea tehdä molemmilla, koska kumpikin huusi hyeenan lailla toisen tehdessä... Ohoh. Skegulla oli vähän vaikeuksia ymmärtää, että jos jätetään kolme damia pellon reunaan niin sinne kyllä jää vielä kaksi noudettavaksi vaikka yhden on jo tuonut :) Se ihan kiivastui haukkumaan kun ei ymmärtänyt että kyllä sinne dameja jäi :D Helpotettiin toki, ja sitten loputkin damit tuli vauhdilla talteen. On se aika mainio! Vähän näkyy luovutuksessa huononemisen merkkejä, ts. mielellään nyt kiertelee mun ympärillä sen entisen syliin kiipeämisen sijaan.

En ehtinyt napata kuvaa Skegusta dami suussa! 

Kaakku pääsi myös hommiin, ja yllätti aika positiivisesti. Minuutti, ja kaikki kolme damia oli haettu 50 metristä pellon laidasta. Ehkä se sisuuntui katsellessaan Noutajan hommia ja näytti mistä barbet on tehty :D

Mauri-täti näyttää mallia!

Hallitreenit Korkeavireellä

Jes, vihdoin treeneihin! Varattiin halli pessimistiporukan kanssa Korkeavireeltä. Kaaos teki voittajaluokan setin, muistelin että viimeksi se on treenannut hieman yli kaksi viikkoa sitten Heinolan hallissa tehden voittajaluokan setin. Tai no lauantai-iltana kotona sisällä yksi tunnari ja vähän kaukoja, mutta varsinaisista treeneistä vierähti siis hyvä tovi. Kaakku oli alkuverkassa ihan ok tuntuinen, vähän ehkä hermostunut?

• Seuruu: Tässä aika alussa kuului toisten ohjaajien komentoja omille koirilleen, jotka selvästi paineisti Kaakkua. Painoi ja poikitti jonkin verran, kerran oikealle käännöksessä jätättikin. Eli ei mitään parasta Kaakun seuruuta.
• Liik.istu: OK.
• Luoksari: Tämä oli hyvä! Jopa Riikka ihmetteli :D
• Ruutu: Lähti lujaa kohti luoksarin alkumerkkiä ja pysähtyi sinne. Uudella käskyllä korjasi hyvin ruutuun, hyvä Kaakku! Tokalla käskyllä maahan ja sivulle tuli väärälle puolelle.
• Metsku: Palautti ravilla, muuten OK.
• Hyppynouto: OK.
• Tunnari: Lähti OK, haisteli mutta lähti kapuloita pois ja lopulta toi maassa kentän laidalla lojuneen metskun. Laitoin rauhassa uudestaan kapuloille, taas haisteli pitkään ja lähti välillä poiskin. Lopulta toi oman viereisen. Jatkettiin välittämättä kaukoihin, Kaakku oli kuitenkin suht iloinen.
• Kaukot: Nousi vähän hitaasti istumaan ja seisomiseen sitten pari käskyä, loput OK.

Paineistui koko suorituksen ajan muiden ohjaajien äänistä, mutta on se silti mennyt eteenpäin että kykeni tekemään monta juttua :) Virheet siellä täällä lähtenee taas treenaamalla. Tunnari ei vaan vielä kanna noin vaikeissa paikoissa, se on Kaakulle ehkä vaikein liike tällä hetkellä. Palkkauksen lomassa vielä yksi luoksari läpi, se OK.

Kelmi teki omalla vuorollaan pari noudon nostoa, seuruuta, paikkaistumista sekä luoksarin - ja oli SUPER :))) Tulipa hyvä mieli myös sen kanssa puuhailusta.

Treenien jälkeen päivä jatkui metsälenkillä, juoruilla ja kahvilla kera Riikan & bc:iden - KIITOS seurasta taas!

Sairastelua

Kaikki ei mene aina ihan niin kuin suunnittelee... Pari viikkoa sitten sairastuin itse, vietin viikon sairaalassa ja nyt toista viikkoa kotona sairaslomalla. Niinpä myös kaikki treenit on jääneet väliin samoin kuin Kaaoksen tokokoe :( Tuo koe harmitti ja harmittaa edelleen, olisin kovasti tahtonut mennä sinne kun treeneissä kaikki on sujunut. Mutta toisaalta, sairaana sängyssä maatessa oli aikaa miettiä ja laittaa paljon asioita tärkeysjärjestykseen. Tuleehan niitä uusia kokeitakin!

Koirat on päässeet megapitkille lenkeille kiitos iskän - treenitauosta huolimatta ne on olleet kiitettävän rauhallisia sisällä. Eilen käytiin tekemässä damitreeniä molemmille ja taukoilu näkyi VAUHTINA :D Kaaoskin muistutti noutajaa, sen verran päheästi haki damin talteen. Se kävi myös parturissa ja sai taas lyhyen turkin.

Hiljalleen palataan sitten treenitouhuihin, odottavan aika on vaan niin pitkä! Löysin koneen kätköistä vanhoja kuvia, tässä todistusaineistoa miten kameleontti-Kaaos vaihtelee väriään:

Vuonna 2009...

 

... ja vuosi 2010 (vai -11?).

Molemmat kuvat Paula Moisanen, joista kiitos :)

Pimeetä

Viime viikko meni töissä iltavuoroa tehdessä, joten sekä aamu- että iltalenkit kierrettiin pimeässä ja yhtä pimeässä tehtiin tietysti kaikki ulkotreenit. Siihen päälle vielä viikonlopun työt, niin ei tarvinnut juuri valoisasta vapaa-ajasta haaveilla...

Kelmi pääsi sentään tekemään jotain päivänvalossa, koska se kulkee mulla vielä mukana töissä. "Jotain" oli sitten damijuttuja, ja se on niissä aikas epeli :) Hieman meinaa välillä intoa olla liikaa, mutta päivän tai parin tauko teki aina siinä mielessä ihmeitä, että keskittyminen oleelliseen palasi. Tokojutuissa se on tehnyt kaikkia entisiä juttujaan, ja kehittynyt niissä :)) Myös leikkiminen tuntuu paremmalta, joten kyllä siitä vielä taitaa koira tulla. Tähän näinkin onnelliseen pisteeseen päästiin Kempin Elinan neuvoilla - "se on NOUTAJA!" Niin totta, Kelmi ja ohjaaja kiittävät!

Kaaos on tehnyt vain tokoa, koska seuraava kisa on ensi viikolla. Yhteistreeneissä se on tehnyt pelkästään kisanomaista kokonaisuutta, ja esim. eilen Heinolan hallissa se teki jopa mun mielestä hyvän setin. Sen kanssa on ollut nyt viime aikoina kiva treenata! Sisällä ollaan tehty varmuutta tunnariin, kaukoihin ja noudon luovutuksiin. Ensi viikon kisan jälkeen jäädään sitten kisatauolle treenaamaan ja palataan kisakehiin taas vähän keväämmällä.

Kaaos sai myös oman metsästysannoksensa alkuviikosta, kun se hyökkäsi juoksemaan silmät kiiluen fasaanitarhaa ympäri. Sen oma Linnanmäki oli ilmeisesti löytynyt :D No nouti se sorsankin pari kertaa, siinä taisi ollakin ihan tarpeeksi luvallisia metsästysjuttuja sen kiintiöön tälle vuosisadalle.

Kelmi yhtenä aamuna työpaikan pihalla.

Hetken oli Hollolassakin lunta.

Kaaos Tuuloksen tokokokeessa

Eilen illalla aloin lukea kisakirjettä selvittääkseni luokan alkamisajan, tarkemman paikan jne. Siinä sitten huomasin että koehan pidetäänkin kauppakeskuksen parkkihallissa ja liikkurikin on mies. Varsin ääriolosuhteet oli siis tiedossa Kaaokselle. Tuomarina Ossi Harjula.

Paikkamakuu 9: Juuri ennen käskyn antamista singahti omituisesti vinoon. Saattoi piipata, mutta koska viereinen koira ulvoi, ei varmaan Kaaoksen mahdollisesti ääntelyt kuuluneet.. Lopun nousemista ennakoi sekunnin. Liikaa pisteitä.

Yksilöliikkeiden järkkä oli sekoitettu, en tiedä helpottiko vai vaikeuttiko mutta ihan mukavaa vaihtelua.

Ruutu 6: Parkkihallin lattia oli aikas liukas, joten Kaaos liukui ruudusta takaa yli. Korjauskäskyllä ruutuun, kaksi käskyä maahan. Luulin, että oltiin jo nollattu tämä joten autoin sitä tulemaan oikealle paikalle seuraamaan.

Seuraaminen 9: Ossi-setä kehui maasta taivaaseen, hieman jäi epäselväksi mistä lähti piste?

Luoksetulo 5: Hyvä vauhti kaikissa väleissä, ei pysähtynyt seisomaan. Hiljensi vähän vauhtia ja kiihdytti sitten uudestaan. Maahan ja sivulle OK.

Hyppynouto 6: Kapula sinkosi lattiasta niin vinoon, että päätin auttaa Kaaosta ja uusia heiton. Uusintaheitto onnistui paremmin ja Kaaos teki hyvin molemmat hypyt, vaan pudotti kapulan kun oli tullut sivulle.

Tunnari 0: Tähän ei vielä treeni kantanut. Tarkasti kapulat, lähti pois, tarkasti uudestaan ja otti oman, pudotti, tarkasti, otti oman, nosti väärää... Ja toi sitten oman. Hyvä luovutus!

Metallinouto 9: OK, hyvä luovutus!

Kaukot 6: SE VAIHTOI JOKAISEN EKALLA KÄSKYLLÄ!!!!11!!!  Riemu. Eteni, koska ei osaa tehdä oikein.

Liik.istu 9: ISTUI!!!!

Kokonaisvaikutus 9: "Sinulla on hyvä koira. Se on ihan oikea tokokoira!" Ha haa :D

yhteensä 206 p. voi3, sij 3/6.

Tämä oli kyllä Kaukon paras voittajaluokan veto. Se oli reipas, selvisi virheistään jotka tiesi tehneensä, teki eikä jähmettynyt. Ja mä olin reipas ja autoin koiraa selviämään. Melkein kuplassa, yhtenä päivänä ollaan siellä ihan kokonaan :)

Tuuloksessa oli hyvät palkinnot, koiratkin sai leluja ja luita!

Kelmi pääsi hengailemaan parkkihalliin myös. Pääsi tekemään seuruuta ja hakemaan Kaukon palkinnot. 

Ennen kisoihin lähtöä Skegu ehti katsoa lemppariohjelmansa Avara Luonnon :)

Elämä jatkuu

Vaikkakin yhä edelleen suunnattomasti kaivaten Wiimua.

Treenattu silti on ja menty paikasta paikkaan. Kuukauteen on mahtunut jos jonkinlaista, yritän muistaa edes jotakin..

Kelmi on tokoillut, ja oppinut ainakin 2on2off -targetin (vaikka taitaa olla enemmän aksajuttuja), peruutuksen ja maahanmenokin on paremmalla mallilla. Noudoissa siirryin palkkaamaan osista: pito, kantaminen tai nosto. Tämä tuntuu nyt toimivan tokon puolella, katsotaan jatkossa joutuuko sitä muuttamaan noutajaystävällisemmäksi. Ruutuun vaihdoin targetin tilalle lelun ja tuntuu pelittävän näin paremmin. Seuruuta on jatkettu tutulla tavalla ja jatketaan ne seuraavat pari vuotta, heh :) Leikkiminen on ahdistanut mua enemmän kuin laki sallii ja moni ihminen ympärillä on saanut kuulla loputtomasti tästä mun kriisistä. Hampaiden vaihdolla oli varmasti osansa, mutta suurin syyllinen löytyi mun ihmeellisistä odotuksista ja kuvitelmista. HYVIN se leikkii ja vielä paremmaksi muuttuu! Taidan olla aika hyvä kehittämään ongelmia tyhjästä.

Haussa ollaan tehty hajunhakuja ja pidennetty lähetysmatkaa. Skegu niin tietää jo saadessaan valjaat päällensä että mitä pääsee tekemään. Muutaman kerran ollaan käyty Tuulin ja aussien kanssa viikolla iltaisin tekemässä pennuille treenit - nyt alkaa vaan pimeys tulla jo niin aikaisin että pakko jättää hiljalleen haku tauolle. Hyväkin varmaan niin; pääsee Kelmi pohtimaan oppimaansa ja jatkamaan taas keväällä.

Uutena aluevaltauksena löydettiin nome! Tämä nyt on hyvin tuore juttu tätä kirjoittaessa, mutta voinen jo sanoa että on se kyllä aika raketti noutaessaan <3 Nii-in, voisin muistaa että se on noutaja eikä paimen... Tämä muistutus auttanee kun kehitän seuraavan kriisin pikkumustan kanssa. Fasaaneita se on nähnyt tirppakaupalla eikä ole ajanut ainuttakaan :) Ja laukaukset on so last season.

Ihan mainio myös sylissä lämmittäjänä.

Kaaos on lähinnä tokoillut. Sille on pari koepaikkaa varattuna vielä loppuvuodelle, toivottavasti malttaa aloittaa juoksunsa vasta niiden jälkeen. Ollaan tehty ennen kaikkea paljon töitä asenteen ja meidän suhteen kanssa, ja hiljalleen alkaa tuloksia näkyä. Paaaaljon on työtä edessä monen teknisen asian kanssa, mutta yritetään nyt ensin saada kokonaisuutta kasaan. Se näillä loppuvuoden kokeillakin olisi tarkoitus, ei niinkään tulokset. Kauko on tehnyt voittajaluokkaa läpi palkatta treeneissä, ja ilokseen huomannut ettei siihen kuole:) Jää nähtäväksi että kantaako valittu tie miten pitkälle.

Kauko oli myös hakuporukan treenipäivässä ja lähti totaalisesti multa käsistä -once again. Siellä se viiletti pitkin metsää ja sai kehuja työskentelysitkeydestään :D Nojoo, mutta kun sillä ei pää kestä hakutreenien vaatimaan odottelua niin tulos on sitten tuossa. Päätin että se saa jäädä hakuryhmästä pois ja antaa kokonaan paikkansa Skegulle. Ei sen kanssa raaski varmaan kokonaan hakua lopettaakaan, mutta isot ryhmätreenit ei ole sitä varten.

Siinä missä Kelmi ei ole ajanut fasaaneita, on Kaaos tehnyt sitä senkin edestä - luonnollisesti luvatta. 

Siellä ne tirpat jossain on. Ja ei, meillä ei oo lunta. 

Viikko elämästä

Päivät tuntuu kulkeneen sumussa Wiimun kuoleman jälkeen. Itku on jokapäiväistä, en muista itkeneeni edes ketään ihmistä näin paljoa. Huomaan vain odottavani Wiimua takaisin kotiin, mutta se ei taida enää tulla. En saa otettua sen kuppeja lattialta pois enkä sen remmiä naulakosta.

Kaaos ja Kelmi pakottaa onneksi tarttumaan toimeen, ilman niitä en varmaan tekisi muuta kuin surisin kotona. Ikävä on niin valtava, eikä se vain tunnu helpottavan. Toki hetkeksi saa muuta ajateltavaa kun treenailee koirien kanssa, mutta samalla kaikki treenipaikat tuo mieleen Wiimun. Vielä viimeisenä iltana me käytiin tekemässä tokoa tutulla kentällä: vanha idari, ohjattu, jäävät ja kaukot. Muistan kun Wiimu teki vaan niin hyvin. Ehkä se tiesi tokoilevansa viimeisen kerran.

Se tuli niin reippaasti eläinlääkäriin, söi maksapasteijaa odottaessaan nukahtamista. Hyvästelin sitä tunnin siellä aseman lattialla ja kaikki tuntui siinä hetkessä niin lohduttomalta.

Wiimu vain oli kaikista kaikkein.

Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa.

Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.

Wilma

23.07.2001-10.10.2013

Keinutan, kuuntelen

sut suojaan peittelen.

Keinutan, myöhä on

jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää

siel on monta kynttilää.

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet

jatka vain vaikka on

se suuri suunnaton.

Kohti valkeata rantaa

laivaan mun laulujen

sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää

siel on monta kynttilää.

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää

siel on monta kynttilää.

Nuku vain jos väsyttää

vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan.

Ja lohtu on mulle

että siellä on kaikki sulle.

Suru on suunnaton. Minulla on niin kova ikävä.

Tiistai-iltaa Mäkelässä

Ajeltiin tiistai-illan ratoksi (?) Mäkelään Riikan ja Skippyn kanssa reenaamaan. Jatkuva vesisade luonnollisesti kruunasi tunnelman, Tallottiin ensin jäljet, ja niiden vanhenemista odotellessa tehtiin haut Kaaokselle&Kelmille.

Kelmi teki kaksi hajunhakua, ja nyt keskityin itse etenemään tarpeeksi maltilla jotta pennulla oli aikaa napata haju ilmasta. Ja aikas hienosti se ilmavainulla hajua skannasi :) Tuntui olevan nämäkin sille ihan pala kakkua, joten ensi kerralla ei edetäkään hajunhaulla ihan mm:lle asti enää. Ja ruuan lisäksi palkaksi lelu, jota saa mällätä ruuat syötyään.

Kauko tykitti kolme suoraa palkkaa, sehän kun teki reilut 2 viikkoa sitten treeneissä elämänsä ekat valeet... Joten nyt loppysyksy suoraa palkkaa. Näissä ei oikeastaan mitään kummallisuuksia tänään, jos ei lasketa out of control -hetkeä alussa, kun barbet lähti viilettämään keskilinjaa pitkin.

Wiimu sai ajaa vielä Riikan tekemän jäljen, ja taisi se muutaman kepinkin sieltä nostaa :')

Wiimu tositoimissa

Lauantaina iltapäivällä suunnattiin Maaningalle iltalennolle, mukana itseoikeutetusti Wiimu. Suunnitelmat kokivat kolauksen heti alkuunsa, kun alueella oli käynnissä hirvijahti. Pian sitten selvisi, että yksi hirvi toikkaroi siellä haavakkona joten ei auttanut kuin odotella. Ja odotella, ja odotella vähän lisää... Loppujen lopuksi jahtiporukka tuli kysymään meiltä, josko voitaisiin auttaa hirven jäljittämisessä. No mikä ettei voitaisi kokeilla, joten Wimpulle valjaat päälle ja ekaa kertaa ever käytännön verijäljelle :D Hyvin se otti jäljen ja lähti sitä määrätietoisesti ajamaan. Meidän mukana ollut hirvimies vaan oli ilmeisesti päättänyt että gps on sittenkin koiran nenää toimivampi, ja käski ottaa koiran pois sen ajamalta jäljeltä... Öö? Siellä sitten toikkaroitiin gepsin kanssa, vaikka hyödynnettävänä olisi ollut se koiran nenä. Alueella köpötteli myös toinen passimies koirineen, ja kun sitten sain taas laittaa Wiimun jäljelle, niin sehän otti tämän toisen passimiehen jäljen eikä enää löytänyt verijäljelle. Wiimulla kuitenkin on ajettu eniten pk-jälkeä, joten ihmekös tuo. Illan pimetessä lähdettiin sitten ilman hirven löytymistä pois, mutta n. kilsa ajettua verijälkeä siinä maastossa oli 12 v. koiralta ihan hyvä suoritus :) Super-Wims! <3 Käytiin vielä katsomassa sorsalammet, mutta sen verran tehokkaasti hirviporukka siinä oli mellastanut, ettei nähty yhden ainutta tirppaa.

Niinpä sunnuntaiaamuna klo 06 uusi yritys. Lento oli aika vähäistä, mutta yksi osuma ja kymmenen ohiammuttua saatiin :) Wiimu pääsi siis vielä kerran noutamaan :)) Hyvin se etsi ja teki ok hakua, toki eilinen ilta näkyi - ei se ole enää nuori. Mutta niin elementissään metsällä, että tähän sen oli hyvä päättää työuransa.

Vielä kerran <3

Kaaoksen luonnetesti

Mitäpä sitä lauantaiaamuna muutakaan tekisi kuin heräisi 05.30 ja lähtisi koiran kanssa luonnetestiin? No ei niin mitään muuta! Testi oli Liperissä, testaajina Wilhelmiina Virolainen ja Lea Kilpeläinen. Kauko oli testin alkua odotellessa oma normaali itsensä, hyöri ja piippasi, luuli varmaan että pääsee treeneihin/kisoihin.

Haastatteluosuudessa Kauko piippasi edelleen jonkin verran, mutta hieman hillitymmin entä odotellessa. Tuomareita se lähestyi OK ja meni lopulta kiehnäämään heidän syliin. Tuomari leikitti sitä ensin puukepillä ja Kauko oli heti leikissä mukana. Täydellä otteella se ei kyllä purrut, mutta taisteli kepistä ja tuomarin päästäessä irti jatkoi leikkiä yksinään. Tuomari kokeili leikittää vielä kangaspatukalla: tätä Kauko puri kunnon otteella ja repi sitä ihan tosissaan, ts. kuten normaalisti tekeekin.

Kelkalla se meni koko remmin mitan mun edelle ja haukkui minkä jaksoi häntä pystyssä. Tämä oli minulle varmaan koko testin positiivisn yllätys! :) Kelkan tultua ihan kohdalle, K väisti sitä mun sivulle mutta tuli sitten miltei heti tutkimaan kelkan ja totesi sen aika pian nähdyksi.

Haalaria ja tynnyriä säikähti, mutta kun käveltiin takaisin niiden ohi ei ollut enää huomaavinaankaan. Kun saatiin lupa käydä tutkimassa nämä lähempää, K lähestyi niitä reippaasti ja haisteli todeten ne ilmeisen vaarattomiksi.

Ihmisen hyökkäyksessä K haukkui mun sivulla, tämäkin vähän (positiivisesti) yllätti. Hyökkääjän muuttuessa ystävälliseksi K palautui samantien ja oli heti hyökkääjän kaveri. Seinässä kiinni ollessaan K oli ollut huomattavasti enemmän varuillaan ja täysin hiljaa. Se oli kuikuillut paljon sinne suuntaan minne näki minun menevän piiloon. Ja olihan se helpottuneen oloinen kun palasin piilosta.

Pimeään huoneeseen Kaaoksella oli hirveä veto päällä, ja reippaasti se siellä tutki paikkoja ja eteni ravilla. Kerran törmäsi edessä esteenä olleeseen tuoliin, mutta jatkoi etsimistä. Se meni aivan minun edestä parikin kertaa mutta ei vaan tajunnut että siinä minä olin! Tuomari käski yskäistä, ja tästä Kaaos pysähtyi eteeni katsomaan pää kallellaan että "Mitä sä siinä teet?!" :D

Lopuksi oli sitten laukaukset, jotka ammuttiin kauempaa, koska haastattelussa totesin Kaukon olevan paukkuarka. Kuten oletinkin, K säikähti näitä ja yritti kiivetä syliin sekä paeta alueelta pois.

Pisteet näytti tältä:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
-- Laukausarka
yht. +155 pist.

Odotin erityisesti hermoista huonompaa, ja olinkin aika yllättynyt kuinka hyvin Kaaos selvisi. Toimintakyvyn pisteistä olen ehkä hieman eri mieltä tuomareiden mielipiteen kanssa, minusta se oli parempi kuin mitä tulos antaa ymmärtää. Taistelutahdon arviota tuomarit perustelivat sillä, että leikissä Kaaos väisti tuomaria hänen mennessä kohti koiraa, vaikkei Kaaos irrottanut lelusta missään vaiheessa.

Ääniarkuudesta tuomarit olivat sitä mieltä, ettei Kaaos ole ääniarka. Heidän mielestään se ei reagoinut esim. tynnyristä lähteneisiin ääniin samalla tavalla kuin laukauksiin, joten tuo arkuus olisi siinä mielessä tilannekohtaista. Tämä on aika mielenkiintoinen seikka, koska olen pitänyt sitä ääniarkana (en pelkästään laukausarkana).

Kannatti käydä!

Kelmin 10. viikko

Ja viimeinen viikkokatsaus :) Nyt Kelmi on sitten Iso Koira, joten jatkossa se seikkailee treenipäivityksissä. Kymmenennen viikon kuulumiset tulee viikon myöhässä, joten toivottavasti mitään kovin oleellista ei unohdu kun yritän muistella viikon takaisia tapahtumia.

Hakua ei käyty treenaamassa kertaakaan, mutta ehkä väliviikko tekee siitä(kin) ihan hyvää. Toivottavasti sulan maan aikaan päästäisiin vielä noin puolenkymmentä kertaa treenaamaan - sitten hakujutut saa jäädä talvitauolle. Jälkeä en nyt tänä syksynä aloita ollenkaan, se on kokonaan ensi kevään heiniä. Kelmi tuntuu aika maavainuiselta koiralta luonnostaan (kuten myös Wiimu mutta toisin kuin Kaaos) joten se tuskin tulee olemaan mikään ongelma.

Tokoa/tottista on tehty aika paljon sisällä. Target takatassuilla alkaa sujua edelleen kerta kerralta paremmin, Kelmi tykkää miettiä ja kokeilla (= tarjota :)) juttuja aika kivasti. Uutena juttuna ohjelmistossa viikolla oli peruuttaminen, jonka se tuntui keksivän heti ekalla kerralla. No veikkaan että oppimiseen tarvitaan kyllä vielä vähän enemmän toistoja, mutta varmaan tuosta takatassutargetista on ollut sille hyötyä takapään käytön hahmottamisessa. Puisen noutokapulan pitoa ollaan tehty niin ikään naksulla, ja täytyy ilokseni todeta että toimii :) Metsku on tauolla hampaiden vaihtumisen ajan, ja sehän on ollutkin Kelmille mieluisampi kuin puukapula. Nyt vaan pitäisi edetä kaikessa (hitaasti, mutta silti), eli lisätä vihjeitä kaikkiin juttuihin. Leikkiminen on jatkunut hyvänä, ei tunnu osittain puuttuvat hampaat haittaavan lelujen retuuttamista?!

Kelmi sai myös tokan rokotuksen, painoa oli ell:n vaa'an mukaan 14,5 kiloa.

Tiilijärvellä lenkillä koko lauman kanssa.

<3

Kelmin yhdeksäs viikko

Maanantaina otin Kelmin mukaan kouluun ja ennen luentoa käytiin tutkimassa siispä Viikkiä. Hyviä ohitusharjoituksia tuli lukuisia, kun vieraita ihmisiä meni siellä täällä. Eläinlääkiksen edessä oli sellaiset betoniset sikoja muistuttavat patsaat, jotka oli Kelmin mielestä jotenkin aivan mahdottomat :D Hiipimällä se uskaltautui niitä tutkimaan ja sitten ne olikin nähty.

Viikissä tutkimusretkellä.

Hakumetsässä ollaan jatkettu tyylillä hajunhaku => pakitus => lähetys. Ja Kelmi on ostanut tämän treenin hyvin! Maanantaina oltiin Riikan kanssa Kukonkoivussa ja sunnuntaina päästiin Heinolan hakuporukan treeneihin Vierumäelle. Näistä jäi jatkoon huomioksi se, että etenen hajunhaulla nyt liian reippaasti, ts. koiralle enemmän aikaa saada haju ja tutkia mistä se tulee.

Tottiksessa/tokossa ollaan tehty tällä viikolla maahanmenoja, molempia noutoja, ruutua ja seuruuta. Uutena juttuna tai pikemminkin temppuna otin ohjelmistoon takatassujen käytön, eli Kelmin pitää hakea ne targetille. Tämä on aikas hauskaa meistä molemmista ja etenemistäkin on tapahtunut :) Noudoissa tuli joku klikki:  Kelmi juoksi kapulalle, saattoi nopeasti nostaa sitä ja sitten ryntäsi mun luokse. Se ei myöskään kovin hanakasti kantanut niitä :( Riikan avulla (kiitos!) tajusin itsestäänselvyyden: kriteerit on olleet koiralle epäselvät eikä se koe kannattavaksi kantaa kapuloita. Ehkä tämä on seurausta niistä murinatreeneistä, penne kävi ylikierroksilla eikä oppinut niistä ainakaan mitään positiivista. Ihan loppuviikosta sain hyvät onnistumiset, ja nyt noudot taukoilee kuukauden. 

Tällä viikolla myös matkailtiin, kun lähdettiin Riikan&Skippyn mukaan Raisioon ek-kokeeseen. A-luokan reissu etten sanoisi! :D Kelmi matkusti vieraassa autossa hyvin, hengaili koepaikalla ja oli aikas vaivaton matkakaveri. 

Painoa tällä viikolla 11,7 kiloa ja ekat hampaat alhaalta edestä on lähteneet. 

Matkalla Raisioon, koirien ulkoilutauko. Oli niin aikainen aamu että kuvakin on ihan utuinen :D

Kyyyyllähän Subaruun mahtuu. 

Reenikaverit Raisiossa. Joskaan Kaaos ei allekirjoittane sanaa "kaverit" tuolla ilmeellään.

Torstain tottikset

Laitetaans muistiin välillä koko lauman treenit. Illalla oman lauman kesken mentiin Pyhiksen kentälle tottistelemaan.

Kelmi teki tänään taas hienoa ruutua targetilla, se oli niin tohkeissaan! :) Seuruu ja maahanmenot oli myös tosi hyvät ja leikki yhtä raivokasta entä ennenkin. Noudot ne vaan tökki :( Se ei oikein meinannut kantaa kapulaa, nostotkin oli vähän niin ja näin. Isojen koirien jälkeen otin sen vielä uudestaan kentälle, nyt kantoi paremmin kapulaa mutta vähän sellaista "en osaa/en malta/antaa olla" -tyylistä. Oliskohan ne hampaat vaihtumassa? Kuitenkaan leikkiin tämä ei vaikuttaisi? Yritin niitä hampaita ronklailla, mutta en kyllä tuntenut yhdenkään vielä heiluvan. Nythän kehitin sitten salamana itselleni noutokriisin, onneksi Kelmi ei tiedä siitä mitään :D

Kaaos taisi olla illan paras! Supernopeat noudot ja nostot, teki kunnolla töitä seuruussa ja ruutukin toimi. Pitäisi järkeistää sen treenejä, jos meinaa joskus käydä vielä kokeilemassa koetta. Jos.

Wiimu teki noudon ja jäävät. Mummo :))

Sitten metsään lenkille, ja ai että kun nuo Koot juoksi taas. Välillä piti laittaa jo Kelmi remmiin kun se revitteli ihan sokeana Maukan perässä.

Kelmin kahdeksas viikko

Tämän viikon teema oli sitten varmaan arkeen palaaminen. Kovimmille se otti mulla, isot koirat olivat varmaan ihan tyytyväisiä saatuaan taas päiväunensa töiden ajan ja Kelmi kipitti innoissaan häkkiinsä kun pääsi töihin mukaan. Mitään sinänsä uutta arjessa ei tällä viikolla tavattu, ellei lasketa navetan ovelta kurkistavia sonneja. En tiedä ketä jännitti eniten, Kelmiä tuskin ainakaan :D

Hakua käytiin treenaamassa pari kertaa, tiistaina Kukonkoivussa ja sunnuntaina Mäkelässä. Tehtiin nyt sellaista treeniä, että menin suoraan Kelmin kanssa mm:n luo ja kun se oli saanut hajun niin pakitin n. 10-20 metriä ja "lähetin" etsimään. Tuntui olevan molempina päivinä pala kakkua Kepelle! Kelmi jo niin tietää, että mitä ollaan menossa tekemään kun mennään kohti metsää :) Etevä penne!

Tottiksia/tokoja ollaan tehty melkein joka päivä. Merkistä on tullut sujuva sisällä, samoin kuin murinasta kapuloille... Hmm. Asenne on ainakin kohdallaan, katsotaan mitä tulevaisuudessa tästä totean :) Lauantai-iltana oltiin oman lauman kesken. Kelmi pääsi ekana kentälle ja aloitettiin leikkimällä - se päättyi melko lyhyeen pienen labradorin tällättyä mua maailman ehkä terävimmillä hampailla käteen. Ja sitä verta tuli, osui varmaan sopivasti johonkin suoneen. Koira autoon ja etsimään auton ensiapulaukusta apua. Vaan kas, Kelmi itse oli askarrellut paskarrellut aikansa kuluksi ea-laukun vetoketjun rikki, siispä jouduin avaamaan sen lievällä väkivallalla. Ja kyllä, ne kaikki noin tuhat juttua lensi sieltä mikä minnekin. Mutta löytyi laastariakin ja treenit jatkui: uutena juttuna Kelmi teki ruutua targetin avulla, loistavasti! Noutoa, sillä murinalla... Maahanmenot jees ja muuta ei taidettukaan tehdä.

Painoa tällä viikolla 11,2 kiloa, kasvaa se.

Tentti tulossa, joten täytynee tinkiä vähän koirajutuista lähiviikkoina.

"Moi!" 

Mauri-tädin kurkussa kiinni.

Barbet määrää, labradorit häärää...

Kaukon treenailuja

Wimpusta ensin: se ei ole köhinyt ja voinut kaikin puolin normaalisti. Jeij! Tosin kyllähän se kuvissa näkynyt "jokin" keuhkoissa vähän mietityttää kaiken keskellä, mutta näillä mennään nyt.

Kelmin touhujen ohella myös Kauko on toki puuhastellut juttujaan. Sisällä tehdyissä tokoissa se on tehnyt ihan mallikkaita tunnareita ja kaukoja, joskin jälkimmäisten tekniikka on mitä on. Jaksaisikohan (eli ehtisiköhän) sitä talven aikana hioa paremmaksi? Pihalla se on kiitänyt parina aamuna noutoa ja tehnyt vähän seuruutakin. Hakumetsässä tiistaina se teki kolme pistoa suorapalkoilla ja näissä ei muistaakseni ihmeitä... Ei ainakaan kovin kauaksi kovin pitkäksi aikaa häipynyt. Esineruutua ei ollakaan treenattu nyt hetkeen - pitäisi! Tänään omalla vuorollaan Pyhiksen kentällä ruutua targetin avulla, hyvin haki paikkaa eikä jäänyt nyt liian eteen.

Kohta on pakko jättää hetkeksi koirien treenit vähemmälle ja yrittää selviytyä edessä häämöttävästä tentistä. Aika vaan tuntuu katoavan ja työt haittaa muuta elämää. Pitäisi varmaan alkaa lotota, jos äkkirikastuisi niin että voisi vaan harrastaa ja käydä koulussa. Sitä odotellessa jälleen huomenna töihin.

Wilman kuulumisia

Wiimu alkoi suunnilleen viikko sitten yskiä/kakoa kurkkuaan aina yöunilta noustuaan sekä herätessään unilta kun tulin töistä. Alkuun en juuri kiinnittänyt tähän huomiota, mutta kun oire vain jatkui ja jatkui, aloin huolestua. Lisäksi se on nyt ilmojen viilentymisestä ja hitaasta vauhdistaan huolimatta läähättänyt lenkeillä jo suht lyhyen matkan jälkeen. Niinpä varasin sille ajan lääkäriin, parasta toivoen mutta ennen kaikkea pahinta peläten. Olin jo päättänyt, että jos jotain radikaalia löytyy niin Wiimu pääsee täältä pois.

Ell kuunteli sydämen ja keuhkot - ei mitään normaalista poikkeavaa. Mahassa tuntuva patti, joka on kasvanut kesän aikana, todettiin rasvapatiksi. Siispä röntgeniin. Kuvat otettiin molemmilta kyljiltä, mahalta ja selältään. Sydän näytti olevan kuvissa ok. Keuhkoissa näkyi jotain, mitä ell ei pystynyt suoraan nimeämään kasvaimeksi, muttei myöskään suoraan sulkemaan tätä vaihtoehtoa pois. Tätäkin selvemmin keuhkoissa näkyi tulehdus. Myös toinen ell kävi lausumassa kuvat, samaan diagnoosiin päätyen. Siinä hetkessä, viikon koiran mahdollista menetystä itkeenenä, päädyin vaihtoehtoon että kokeillaan ab-kuurilla hoitaa keuhkotulehdusta pois. Mun tuumailut kuultuaan ell ehdotti kuukauden kuurin sijaan kahden viikon kuuria, ja jos koira ei vastaa tähän niin sitten on tarpeeksi kokeiltu.

Possunkorva ja hieman suurempi iltaruoka, niistä oli Wiimun ilta tehty.

Kaikista kaikkein.

Kelmin seitsemäs viikko

Ohoh, jo seitsemäs viikko. Aika on mennyt kyllä nopeasti. Seitsemännen viikon alkajaiksi suunnattiin maanantaina aamupäivällä toisen kerran rautatieasemalle. Lattiat, rappuset, ritilät ja kuulutukset eivät olleet muuttuneet yhtään edellistä kertaa pelottavammiksi; Kelmi oli itse tyyneys assalla. Oikeastaan vaikeudeksi osoittautui kaikki monet junaa odottavat ihmiset, joita Kelmin olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Tässä olisikin työnsarkaa, koska meillä maalla harvemmin tulee ketään vastaan. Illalla mentiin Riikan ja bortsujen kanssa treenaamaan Kukonkoivuun. Kelminaattori teki kolme hyvää löytöä, ja vikassa nyt vein sitä vähän taaksepäin kun näin sen saaneen hajun. Oli kyllä väsynyt pikkukoira illalla!

Hakua tehtiinkin tällä viikolla yhteensä neljä kertaa. Viikolla pari kertaa iskän kanssa, mutta tuuli oli tosi huono joten Kelmi pääsi pari kertaa viilettämään jälkeä pitkin ja kerran se löysi silmillään. Ei hyvä. Onneksi nyt sentään molemmat kerrat päättyi suht onnistuneeseen löytöön. Lauantaina Tampereella Hellun kanssa tuuli oli suotuisampi, ja penne pelitti aikas hyvin :) Ja näkipä siellä taas yhden maaston lisää.

Tottiksessa/tokossa on jatkettu samoja juttuja. En ole vieläkään saanut aikaiseksi esitellä Kelmille ruutua... No mutta onpa tekemistä silti riittänyt: sivulletuloa on jatkettu edellisviikkoa ahkerammin, merkki on ehkä vähän edistynyt, luoksarissa on keskitytty myös siihen että pitää odottaa maltilla ja hiljaa, ja maahanmenoon on yhdistetty enemmän vihjettä. Muina huomioina nyt ehkä noudot, joissa olen tilannut itselleni aimoannoksen ongelmia tulevaisuuteen palkkaamalla myös nostoista... :P Pitää tehdä sekaan enemmän kantotreenejä, ettei kapuloiden merkitys ole pelkkä nostaminen. Lauantaina Kelmi pääsi ekaa kertaa halliin, Tamskille. Hallin toisessa päässä oli melkoinen elämä rallytokoilijoiden toimesta, mutta Kelmi keskittyi loistavasti ja teki omat juttunsa oikein hyvin :))

Painoa 10,5 kiloa, korkeutta 37 cm (?) ja kaikki maitohampaat vielä suussa.

Kelmi K. Kojootti hallilla.

Uusi (kiltti :D) bc-kaveri Syke.

Kelmin kuudes viikko

Kelmin kuudes viikko alkoi Kuopiossa, ja sen ollessa vielä maanantaina hoidossa kun me Kaukon kanssa reissattiin. Hoidossa meni hyvin, Kelmi oli ollut kuin kotonaan. No missäpä se ei olisi :)

Tiistaina käytiin ekalla rokotuksella Jynkässä, ja se toimitus oli nopeasti ohi. Eläinlääkärin huone oli vähintäänkin mielenkiintoinen eikä ainakaan lainkaan pelottava. Painoa oli lekurin vaa'alla mitattuna 8,7 kiloa ja kotivaa'alla 9,5. Totuus on jossain siinä välissä sitten varmaan. Tosi sutjakka se on, ei mun mielestä liian laiha mutta ei niin pallo kuin Wiimu pienenä. Varmaan geeneilläkin osuutensa tässä asiassa. Mitään järisyttävämpiä asioita ei arkielämässä kohdatukaan. Mainittakoon nyt että autoilu ja kynsienleikkuu sujuu mallikkaasti.

Rentoutumismallia lomalta a'la Kelmi.

Tottis/tokojuttuja taidettiin tehdä miltei joka päivä. Uutena juttuna keksin tehdä merkkiä targetin avulla, ja tämä on Kelmistä hauskaa :) En nyt tiedä, onko kovin järkevää tehdä merkkiä ennen ruutua, mutta olkoon nyt näin tämän koiran kohdalla. Sivulletuloa pitäisi tehdä nyt kuurina enemmän, että se iskostuisi pienen labradorin päähän. Mun mielestä se on vaan niin tylsä juttu opetettavaksi, että liikaa luistan siinä. Viikon aikana treenattiin pari kertaa kentällä - hyvin pelitti kuten tähän asti sisällä ja pihalla! Yksissä tottistreeneissä kiljahteli autossa Kaaoksen tehdessä - AUTS. En tosiaan halua siitä samanlaista kiljujaa, joten tähän täytyy oikeasti kiinnittää huomiota ja puuttua.

Hakujutuissa on jatkettu hajunhakuja. Olen nyt päästänyt Kelmin irti remmistä heti kun sen nenä alkaa käymään, ja hyvin se siksakkaa metsässä ja menee selkeästi ilmavainulla :) Ja hurjaa vauhtia, tottakai!

Jokaiselle jotakin

Koska Kaaos pääsi reissuun ja Kelmi on päässyt lukuisiin treeneihin/paikkoihin, oli toki itsensä Wiimunkin saatava jotain ihan omaa. Ja mikä olisi noutajasta parempaa kuin sorsastus! Syömistä ei nyt oteta.

Niinpä tiistai-iltana suunnattiin Lapinjärvelle. Riikan & Jukan pihassa totesin, ettö voisin vaan antaa Wiimun Jukan matkaan ja jäädä itse tänne - tästä eteenpäin Wiimu totutusti huomasi vain Jukan :D Se oli ihan yhtä tohkeissaan kuin aina niin monta kertaa ennenkin, eikä 12 vuotta näkyneet kuin harmautena naamassa. Ilma vain oli niin kirkas, että se laittoi tirpat lentämään korkealla eikä Wiimu päässyt tällä kertaa noutamaan. Näin joskus, ehkä päästään vielä tänä syksynä kokeilemaan paremmalla onnella. Mutta enivei, yhden labradorin ilta oli pelastettu.

Passissa vm. 2013

Perjantai-iltana kotona käytiin tottistamassa/tokoilemassa oman lauman kesken Pyhiksen kentällä. Kaukon kanssa pohdittiin tokojuttuja: istuminen, luoksari, ruutu, kaukot ja metsku. Istumisen istui, luoksarissa teki hienon stopin kun vihdoin lähti liikkeelle, ruudussa se jäi ihan epätyypillisesti ruudun eteen, kaukot oli aikas hyvät ja metsku ällöttävä. Kelmin treenien jälkeen se pääsi toiselle kierrokselle vielä kiitämään noudon noston, toisen luoksarin stopin ja ruudun pallolle. Kivaa oli :)

Kelmi aloitti leikkimällä ja sen sisäinen terrieri pääsi taas oikeuksiinsa. Muina juttuina otettiin targetia, sivulletuloa, maahanmenoa, malttamista istuen (koska mistään paikallaolosta ei voitane puhua) ja pari noutoa - se on niin pähee! Ja mä olen vielä niin ongelmissa sen nopean oppimiskyvyn kanssa.

Wilmakin pääsi tekemään jäävät ja vähän noutoa. Kolmen koiran treenit = tunti. Ja lenkki päälle, Ei tarvinnut miettiä muuta ohjelmaa perjantaille.

Lömällä

Lomahan ei ole mitään ilman edes yhtä reissua. Niinpä tyrkättiin labradorit hoitoon ja lähdettiin tien päälle Kaaoksen kanssa. Tähän kohtaan voitaneen todeta, että Kaukoa ei tuntunut haittaavan se tosiasia että se oli ainoana koirana mukana. Oikeastaan se oli varmaan paras asia koko reissussa sen mielestä.

Ensin ajeltiin Juuan kautta Lieksan Kolille, ja täytyy sanoa että "Päällystevaurioita" -kyltti kyseisen tien alussa oli oikein osuva. Ensimmäinen varsinainen etappi oli Paimentuvan islanninhevoset. Parin tunnin retki kierteli Kolin maisemia. Mitään varsinaista vauhdin hurmaa retki ei sisältänyt, liekö johtunut enemmän kesän jäljiltä väsyneistä hevosista vai reittien kunnosta. No mutta moni arkiasia unohtui hevosen selässä ja loppujensa ihan kannattava retki :)

Seuraavaksi heitettiin kamat hotellille, ja suunnattiin kävellen Kolin maisemiin.

Kiipeämässä. Kaakku riensi ylöspäin kuin orava, mä tulin (hieman) hitaammin perässä.

Nämä lenkkimaisemat kelpaa barbetillekin :)

"Kovin korkealla ollaan..."

Muita kulkijoita ei ollut onneksi nimeksikään, niinpä saatiin Kaukon kanssa kuunnella Kolin hiljaisuutta ja katsella maisemia - varmaan parin tunnin verran. Mutta mihinkäs sitä lomalla olisikaan kiire.

"Viihtyikö koiranne meillä?" No erinomaisesti etten sanoisi...

Sivistynyt ranskalainen kulkee siivosti myös maisemahississä.

Seuraavana aamuna kavuttiin vielä Ukko-Kolin huipulle aamulenkillä, ja sitten jätettiin hyvästit Kolin maisemille.

Näihin maisemiin en varmaan koskaan kyllästy.

Barbet kuin veistos.

Seuraava suunta oli Kainuu ja Vuokatti. Sama kaava alkuun kuin Kolilla, ja sitten ulos! Suunnattiin vuoden 2011 maisemiin fiilistelemään parin vuoden takaista kesää. Oi voi, niissä maisemissa tuli aikanaan kierrettyä monet lenkit :')

Paluu vuoteen 2011: Pahkopurolla

Ja tuttu rantakin oli paikallaan.

Koira nukkui jälleen erinomaisesti...

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa jotain ihan uutta: huskyja! En ole ollut edes kyseisten eläinten kyydissä koskaan, joten pitihän tämä paikata. Kesä ei menoa haitannut, koska paikka omisti kesäajeluun varta vasten tehdyn kärryn. Tuli taas uutta katsantokantaa koirajuttuihin, ja ennen kaikkea oli huisia kokeilla ohjastaa tällaista valjakkoa :) Suosittelen!

Tämä koira oli husky-pointteri -mix, ja se meni aivan mieletöntä vauhtia!

Tuossa vasemman puoleisessa koirassa oli jämptin näköä. Kokonsa puolesta sitä kutsuttiin Poniksi :D

Huskyjen jälkeen oli vielä hetki aikaa, joten kipaistiin Kaakun kanssa Vuokatinvaaralle ja takaisin. On sitten jotain mitä muistella syksyn ja talven pimeydessä, maisemia nimittäin.

Vuokatinvaara häämöttää taustalla.

 Kiipeämässä.

7km myöhemmin: onnellinen barbet.

Ja sitten jäljellä oli enää kotimatka. Siinä ehti suunnitella jo ensi kesän reissua... :)

Kelmin viides viikko

Kelmin viidennen viikon ohjelmasta teki arjesta poikkeavan minun alkanut loma :) Tiistaina lähdettiin reissuun kohti Kuopiota, ja se tiesi ihan uusia maisemia Kelmille. Matka Hollolasta Kuopioon taisi olla sen pisin, jos ei nyt oteta huomioon kotiutumismatkaa Eurasta. Mutta eipä siinä, sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Pari pysähdystä rikkaampana oltiin perillä. Kuopiossa Kelmin tukikohdaksi muodostui häkki, jonne se meni vähintäänkin tottuneesti. Keskiviikkona käytiin kylässä Miiran luona - oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Siellä treffattiin myös uusi koiratuttavuus, russeli Vimma. Torstaina Kelmi tutustui islanninhevosiin, jotka oli kovin suuria ja kovin jännittäviä. Niinpä niitä oli turvallisinta tarkkailla ihan vain ihmisen sylistä :) Perjantaina pyörähdettiin pikavisiitillä Iisalmessa treenaamassa Niinan ja koirien kanssa. Kelmi pääsi uudelle kentälle (ja ylipäätään kentälle toista kertaa elämässään..) treenailemaan ja keskittyi ihan mukavasti. Ja muistikin jo opittuja asioita uudessa ympäristössä.

Miiraa moikkaamassa <3

Tukikohtana Mauri-tädin häkki.

Treenailut on sisätäneet nyt pelkkää tottistelua ja vähän tokojuttuja. Seuruuta ja maahanmenoa ollaan jatkettu, kentällä kokeiltiin muutama "nouto" pitkältä matkalta, luoksaria tehtiin niinä muutamina kertoina kun saatiin appari ja targetia olen yleistänyt nyt erilaisissa paikoissa. Uutena juttuna kokeiltiin muutaman kerran merkkiä :) Uudeksi leluksi hankin Kelmille vinkupallon, ihan ajatellen kohta ajankohtaista hampaiden vaihtoa. Se repii leluja mun kanssa niin raivokkaasti, että täytynee malttaa leikkiä vinkupallolla hampaidenvaihdon kriittisin aika. Samoin noutojutut saa kohta jäädä hetkeksi hyllylle.

Viikonlopun yli Kelmi jäikin hoitoon Kuopioon - kuulemma paremmin kuin hyvin menee :))

Välillä iskee väsy.

Viikon kootut hakuilut

Tiistai-ilta meni treenien merkeissä Miekkiössä koko lauman ja Riikan kera. Kaakulle siellä kolme pistoa, eka ja kolmas ilmaisu ja keskimmäinen suorapalkka. Muut koirat treenasivat juttunsa ensin, ja sitten Kaakku pääsi hommiin. Sehän jälleen repi ilon irti ja vähän enemmänkin, alkoi siis kuntokoulun jatko-osa. Lopulta (n. neljän tuhatta ja sataa juostun "piston" jälkeen) käytiin yhdessä katsomassa, että TÄSSÄ se mm on. Sitten OK ilmaisu. Lopuille kahdelle pistolle vietiin mm yhdessä, nämä hoituikin barbetilta sitten maltillisemmin.

Perjantaina oltiin hakuilemassa Kukonkoivussa Riikan kanssa. Kaakulle jälleen kolme pistoa, kaikille ilmaisu. Ja kaikille pistoille vietiin yhdessä mm, niin että eka oli 10m, toka 30m ja vika sitten 50m. Oikein nätit löydöt & ilmaisut kaikille :)) Ekalle teki oikein lukkojarrutuksen ja uukkarin, kun haistoi mm:n. Hyvä Kauko! Ehkä tällaista treeniä nyt lisää, että saataisiin se kaahaaminen loppumaan.

Hakuraketti valmiina sinkoamaan sinne ja takaisin.

Lauantaina tein vesisateessa Kaakulle esineruudun Pyhiksen metsään. Eka esine vietiin yhdess suht lähelle (vähän sama ajatus entä haussa) ja se nousikin nätisti. Tokaa piti vähän juosta mutta kolmas nousi taas aikas näppärästi.

Sunnuntain Tampereelle sovitut haut ikävä kyllä peruuntuivat, niin lenkitin koko lauman lähimetsässä jonka jälkeen lähdettiin Kaakun kanssa kaksin käymään Lahden arboretumissa. Vähän kaupunkinähtävyyttä sillekin :D