Lömällä

Lomahan ei ole mitään ilman edes yhtä reissua. Niinpä tyrkättiin labradorit hoitoon ja lähdettiin tien päälle Kaaoksen kanssa. Tähän kohtaan voitaneen todeta, että Kaukoa ei tuntunut haittaavan se tosiasia että se oli ainoana koirana mukana. Oikeastaan se oli varmaan paras asia koko reissussa sen mielestä.

Ensin ajeltiin Juuan kautta Lieksan Kolille, ja täytyy sanoa että "Päällystevaurioita" -kyltti kyseisen tien alussa oli oikein osuva. Ensimmäinen varsinainen etappi oli Paimentuvan islanninhevoset. Parin tunnin retki kierteli Kolin maisemia. Mitään varsinaista vauhdin hurmaa retki ei sisältänyt, liekö johtunut enemmän kesän jäljiltä väsyneistä hevosista vai reittien kunnosta. No mutta moni arkiasia unohtui hevosen selässä ja loppujensa ihan kannattava retki :)

Seuraavaksi heitettiin kamat hotellille, ja suunnattiin kävellen Kolin maisemiin.

Kiipeämässä. Kaakku riensi ylöspäin kuin orava, mä tulin (hieman) hitaammin perässä.

Nämä lenkkimaisemat kelpaa barbetillekin :)

"Kovin korkealla ollaan..."

Muita kulkijoita ei ollut onneksi nimeksikään, niinpä saatiin Kaukon kanssa kuunnella Kolin hiljaisuutta ja katsella maisemia - varmaan parin tunnin verran. Mutta mihinkäs sitä lomalla olisikaan kiire.

"Viihtyikö koiranne meillä?" No erinomaisesti etten sanoisi...

Sivistynyt ranskalainen kulkee siivosti myös maisemahississä.

Seuraavana aamuna kavuttiin vielä Ukko-Kolin huipulle aamulenkillä, ja sitten jätettiin hyvästit Kolin maisemille.

Näihin maisemiin en varmaan koskaan kyllästy.

Barbet kuin veistos.

Seuraava suunta oli Kainuu ja Vuokatti. Sama kaava alkuun kuin Kolilla, ja sitten ulos! Suunnattiin vuoden 2011 maisemiin fiilistelemään parin vuoden takaista kesää. Oi voi, niissä maisemissa tuli aikanaan kierrettyä monet lenkit :')

Paluu vuoteen 2011: Pahkopurolla

Ja tuttu rantakin oli paikallaan.

Koira nukkui jälleen erinomaisesti...

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa jotain ihan uutta: huskyja! En ole ollut edes kyseisten eläinten kyydissä koskaan, joten pitihän tämä paikata. Kesä ei menoa haitannut, koska paikka omisti kesäajeluun varta vasten tehdyn kärryn. Tuli taas uutta katsantokantaa koirajuttuihin, ja ennen kaikkea oli huisia kokeilla ohjastaa tällaista valjakkoa :) Suosittelen!

Tämä koira oli husky-pointteri -mix, ja se meni aivan mieletöntä vauhtia!

Tuossa vasemman puoleisessa koirassa oli jämptin näköä. Kokonsa puolesta sitä kutsuttiin Poniksi :D

Huskyjen jälkeen oli vielä hetki aikaa, joten kipaistiin Kaakun kanssa Vuokatinvaaralle ja takaisin. On sitten jotain mitä muistella syksyn ja talven pimeydessä, maisemia nimittäin.

Vuokatinvaara häämöttää taustalla.

 Kiipeämässä.

7km myöhemmin: onnellinen barbet.

Ja sitten jäljellä oli enää kotimatka. Siinä ehti suunnitella jo ensi kesän reissua... :)