Lauantaina iltapäivällä suunnattiin Maaningalle iltalennolle, mukana itseoikeutetusti Wiimu. Suunnitelmat kokivat kolauksen heti alkuunsa, kun alueella oli käynnissä hirvijahti. Pian sitten selvisi, että yksi hirvi toikkaroi siellä haavakkona joten ei auttanut kuin odotella. Ja odotella, ja odotella vähän lisää... Loppujen lopuksi jahtiporukka tuli kysymään meiltä, josko voitaisiin auttaa hirven jäljittämisessä. No mikä ettei voitaisi kokeilla, joten Wimpulle valjaat päälle ja ekaa kertaa ever käytännön verijäljelle :D Hyvin se otti jäljen ja lähti sitä määrätietoisesti ajamaan. Meidän mukana ollut hirvimies vaan oli ilmeisesti päättänyt että gps on sittenkin koiran nenää toimivampi, ja käski ottaa koiran pois sen ajamalta jäljeltä... Öö? Siellä sitten toikkaroitiin gepsin kanssa, vaikka hyödynnettävänä olisi ollut se koiran nenä. Alueella köpötteli myös toinen passimies koirineen, ja kun sitten sain taas laittaa Wiimun jäljelle, niin sehän otti tämän toisen passimiehen jäljen eikä enää löytänyt verijäljelle. Wiimulla kuitenkin on ajettu eniten pk-jälkeä, joten ihmekös tuo. Illan pimetessä lähdettiin sitten ilman hirven löytymistä pois, mutta n. kilsa ajettua verijälkeä siinä maastossa oli 12 v. koiralta ihan hyvä suoritus :) Super-Wims! <3 Käytiin vielä katsomassa sorsalammet, mutta sen verran tehokkaasti hirviporukka siinä oli mellastanut, ettei nähty yhden ainutta tirppaa.
Niinpä sunnuntaiaamuna klo 06 uusi yritys. Lento oli aika vähäistä, mutta yksi osuma ja kymmenen ohiammuttua saatiin :) Wiimu pääsi siis vielä kerran noutamaan :)) Hyvin se etsi ja teki ok hakua, toki eilinen ilta näkyi - ei se ole enää nuori. Mutta niin elementissään metsällä, että tähän sen oli hyvä päättää työuransa.
Vielä kerran <3
Voi Wiimu... <3 Olipa ihanaa, että vanhus pääsi vielä kerran Oikeisiin Töihin!
VastaaPoista