Jokaiselle jotakin

Koska Kaaos pääsi reissuun ja Kelmi on päässyt lukuisiin treeneihin/paikkoihin, oli toki itsensä Wiimunkin saatava jotain ihan omaa. Ja mikä olisi noutajasta parempaa kuin sorsastus! Syömistä ei nyt oteta.

Niinpä tiistai-iltana suunnattiin Lapinjärvelle. Riikan & Jukan pihassa totesin, ettö voisin vaan antaa Wiimun Jukan matkaan ja jäädä itse tänne - tästä eteenpäin Wiimu totutusti huomasi vain Jukan :D Se oli ihan yhtä tohkeissaan kuin aina niin monta kertaa ennenkin, eikä 12 vuotta näkyneet kuin harmautena naamassa. Ilma vain oli niin kirkas, että se laittoi tirpat lentämään korkealla eikä Wiimu päässyt tällä kertaa noutamaan. Näin joskus, ehkä päästään vielä tänä syksynä kokeilemaan paremmalla onnella. Mutta enivei, yhden labradorin ilta oli pelastettu.

Passissa vm. 2013

Perjantai-iltana kotona käytiin tottistamassa/tokoilemassa oman lauman kesken Pyhiksen kentällä. Kaukon kanssa pohdittiin tokojuttuja: istuminen, luoksari, ruutu, kaukot ja metsku. Istumisen istui, luoksarissa teki hienon stopin kun vihdoin lähti liikkeelle, ruudussa se jäi ihan epätyypillisesti ruudun eteen, kaukot oli aikas hyvät ja metsku ällöttävä. Kelmin treenien jälkeen se pääsi toiselle kierrokselle vielä kiitämään noudon noston, toisen luoksarin stopin ja ruudun pallolle. Kivaa oli :)

Kelmi aloitti leikkimällä ja sen sisäinen terrieri pääsi taas oikeuksiinsa. Muina juttuina otettiin targetia, sivulletuloa, maahanmenoa, malttamista istuen (koska mistään paikallaolosta ei voitane puhua) ja pari noutoa - se on niin pähee! Ja mä olen vielä niin ongelmissa sen nopean oppimiskyvyn kanssa.

Wilmakin pääsi tekemään jäävät ja vähän noutoa. Kolmen koiran treenit = tunti. Ja lenkki päälle, Ei tarvinnut miettiä muuta ohjelmaa perjantaille.

Lömällä

Lomahan ei ole mitään ilman edes yhtä reissua. Niinpä tyrkättiin labradorit hoitoon ja lähdettiin tien päälle Kaaoksen kanssa. Tähän kohtaan voitaneen todeta, että Kaukoa ei tuntunut haittaavan se tosiasia että se oli ainoana koirana mukana. Oikeastaan se oli varmaan paras asia koko reissussa sen mielestä.

Ensin ajeltiin Juuan kautta Lieksan Kolille, ja täytyy sanoa että "Päällystevaurioita" -kyltti kyseisen tien alussa oli oikein osuva. Ensimmäinen varsinainen etappi oli Paimentuvan islanninhevoset. Parin tunnin retki kierteli Kolin maisemia. Mitään varsinaista vauhdin hurmaa retki ei sisältänyt, liekö johtunut enemmän kesän jäljiltä väsyneistä hevosista vai reittien kunnosta. No mutta moni arkiasia unohtui hevosen selässä ja loppujensa ihan kannattava retki :)

Seuraavaksi heitettiin kamat hotellille, ja suunnattiin kävellen Kolin maisemiin.

Kiipeämässä. Kaakku riensi ylöspäin kuin orava, mä tulin (hieman) hitaammin perässä.

Nämä lenkkimaisemat kelpaa barbetillekin :)

"Kovin korkealla ollaan..."

Muita kulkijoita ei ollut onneksi nimeksikään, niinpä saatiin Kaukon kanssa kuunnella Kolin hiljaisuutta ja katsella maisemia - varmaan parin tunnin verran. Mutta mihinkäs sitä lomalla olisikaan kiire.

"Viihtyikö koiranne meillä?" No erinomaisesti etten sanoisi...

Sivistynyt ranskalainen kulkee siivosti myös maisemahississä.

Seuraavana aamuna kavuttiin vielä Ukko-Kolin huipulle aamulenkillä, ja sitten jätettiin hyvästit Kolin maisemille.

Näihin maisemiin en varmaan koskaan kyllästy.

Barbet kuin veistos.

Seuraava suunta oli Kainuu ja Vuokatti. Sama kaava alkuun kuin Kolilla, ja sitten ulos! Suunnattiin vuoden 2011 maisemiin fiilistelemään parin vuoden takaista kesää. Oi voi, niissä maisemissa tuli aikanaan kierrettyä monet lenkit :')

Paluu vuoteen 2011: Pahkopurolla

Ja tuttu rantakin oli paikallaan.

Koira nukkui jälleen erinomaisesti...

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa jotain ihan uutta: huskyja! En ole ollut edes kyseisten eläinten kyydissä koskaan, joten pitihän tämä paikata. Kesä ei menoa haitannut, koska paikka omisti kesäajeluun varta vasten tehdyn kärryn. Tuli taas uutta katsantokantaa koirajuttuihin, ja ennen kaikkea oli huisia kokeilla ohjastaa tällaista valjakkoa :) Suosittelen!

Tämä koira oli husky-pointteri -mix, ja se meni aivan mieletöntä vauhtia!

Tuossa vasemman puoleisessa koirassa oli jämptin näköä. Kokonsa puolesta sitä kutsuttiin Poniksi :D

Huskyjen jälkeen oli vielä hetki aikaa, joten kipaistiin Kaakun kanssa Vuokatinvaaralle ja takaisin. On sitten jotain mitä muistella syksyn ja talven pimeydessä, maisemia nimittäin.

Vuokatinvaara häämöttää taustalla.

 Kiipeämässä.

7km myöhemmin: onnellinen barbet.

Ja sitten jäljellä oli enää kotimatka. Siinä ehti suunnitella jo ensi kesän reissua... :)

Kelmin viides viikko

Kelmin viidennen viikon ohjelmasta teki arjesta poikkeavan minun alkanut loma :) Tiistaina lähdettiin reissuun kohti Kuopiota, ja se tiesi ihan uusia maisemia Kelmille. Matka Hollolasta Kuopioon taisi olla sen pisin, jos ei nyt oteta huomioon kotiutumismatkaa Eurasta. Mutta eipä siinä, sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Pari pysähdystä rikkaampana oltiin perillä. Kuopiossa Kelmin tukikohdaksi muodostui häkki, jonne se meni vähintäänkin tottuneesti. Keskiviikkona käytiin kylässä Miiran luona - oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Siellä treffattiin myös uusi koiratuttavuus, russeli Vimma. Torstaina Kelmi tutustui islanninhevosiin, jotka oli kovin suuria ja kovin jännittäviä. Niinpä niitä oli turvallisinta tarkkailla ihan vain ihmisen sylistä :) Perjantaina pyörähdettiin pikavisiitillä Iisalmessa treenaamassa Niinan ja koirien kanssa. Kelmi pääsi uudelle kentälle (ja ylipäätään kentälle toista kertaa elämässään..) treenailemaan ja keskittyi ihan mukavasti. Ja muistikin jo opittuja asioita uudessa ympäristössä.

Miiraa moikkaamassa <3

Tukikohtana Mauri-tädin häkki.

Treenailut on sisätäneet nyt pelkkää tottistelua ja vähän tokojuttuja. Seuruuta ja maahanmenoa ollaan jatkettu, kentällä kokeiltiin muutama "nouto" pitkältä matkalta, luoksaria tehtiin niinä muutamina kertoina kun saatiin appari ja targetia olen yleistänyt nyt erilaisissa paikoissa. Uutena juttuna kokeiltiin muutaman kerran merkkiä :) Uudeksi leluksi hankin Kelmille vinkupallon, ihan ajatellen kohta ajankohtaista hampaiden vaihtoa. Se repii leluja mun kanssa niin raivokkaasti, että täytynee malttaa leikkiä vinkupallolla hampaidenvaihdon kriittisin aika. Samoin noutojutut saa kohta jäädä hetkeksi hyllylle.

Viikonlopun yli Kelmi jäikin hoitoon Kuopioon - kuulemma paremmin kuin hyvin menee :))

Välillä iskee väsy.

Viikon kootut hakuilut

Tiistai-ilta meni treenien merkeissä Miekkiössä koko lauman ja Riikan kera. Kaakulle siellä kolme pistoa, eka ja kolmas ilmaisu ja keskimmäinen suorapalkka. Muut koirat treenasivat juttunsa ensin, ja sitten Kaakku pääsi hommiin. Sehän jälleen repi ilon irti ja vähän enemmänkin, alkoi siis kuntokoulun jatko-osa. Lopulta (n. neljän tuhatta ja sataa juostun "piston" jälkeen) käytiin yhdessä katsomassa, että TÄSSÄ se mm on. Sitten OK ilmaisu. Lopuille kahdelle pistolle vietiin mm yhdessä, nämä hoituikin barbetilta sitten maltillisemmin.

Perjantaina oltiin hakuilemassa Kukonkoivussa Riikan kanssa. Kaakulle jälleen kolme pistoa, kaikille ilmaisu. Ja kaikille pistoille vietiin yhdessä mm, niin että eka oli 10m, toka 30m ja vika sitten 50m. Oikein nätit löydöt & ilmaisut kaikille :)) Ekalle teki oikein lukkojarrutuksen ja uukkarin, kun haistoi mm:n. Hyvä Kauko! Ehkä tällaista treeniä nyt lisää, että saataisiin se kaahaaminen loppumaan.

Hakuraketti valmiina sinkoamaan sinne ja takaisin.

Lauantaina tein vesisateessa Kaakulle esineruudun Pyhiksen metsään. Eka esine vietiin yhdess suht lähelle (vähän sama ajatus entä haussa) ja se nousikin nätisti. Tokaa piti vähän juosta mutta kolmas nousi taas aikas näppärästi.

Sunnuntain Tampereelle sovitut haut ikävä kyllä peruuntuivat, niin lenkitin koko lauman lähimetsässä jonka jälkeen lähdettiin Kaakun kanssa kaksin käymään Lahden arboretumissa. Vähän kaupunkinähtävyyttä sillekin :D

Kelmin neljäs viikko

Alkuviikko oli mulla vapaata töistä, joten ehdittiin lähteä vierailemaan rautatieasemalle. Nähtiin junia, kuultiin kuulutuksia ja käveltiin rappusia sekä metalliritilöitä pitkin. Kaikki oli Kelmin mielestä vähintäänkin so last season, niin lunkisti se kaiken vastaantulevan otti ja oli jälleen kuin kotonaan :) Muuten arjessa on opeteltu, ettei Kaaoksessa saa roikkua - sitä se nimittäin tekisi mielellään varmaan vuorokauden ympäri. Kaakku jotenkin lamaantuu, kun Kelmi lyöttäytyy roikkumaan siihen, joten minä päätin puuttua asiaan ja komentaa Kelmiä. Vähän outoa sinänsä, koska muissa tilanteissa Kaakku kyllä näyttää kaapin paikan pienemälleen. Viikon aikana keskusteltiin myös siitä, että ääntä ei pidetä kun katsotaan toisten treenejä. Tämä oli hieman vaikeaa, ja luulen ettei kaikkea keskustelua aiheen tiimoilta ole vielä käyty... Sisäsiisteys on aika hyvällä mallilla (kop kop), muistaakseni pariin viikkoon se ei ole tehnyt sisälle mitään. Päivät se oli mulla mukana töissä: kahvi- ja ruokkistauon se pääsi hengaamaan kahvihuoneeseen ihmisten paapottavaksi ja muuten se vietti aikansa häkissä asuntolassa. Hyvin tuntui kotiutuneen sinnekin: aina asutolan ovelta se suunnisti häkilleen ja pötkähti sinne nukkumaan :)

Treenirintamalla tottiksissa on jatkettu samoja juttuja kuin tähänkin asti. Eniten tällä viikolla keskityttiin paikkaoloon istuen, tämä on haastavaa heh heh...! Viisi sekuntia Kelmi pysyy tällä hetkellä :D No ei vais, kyllä se tästä lähtee. Tekee kyllä hyvää Kelminaattorille välillä harjoitella malttamaankin. Targetia otettiin tehokuuri sisällä, ja niin se alkoi toimimaan paremmin ulkonakin :) Leikkiminen sujuu sisällä rrraivolla, jotenkin se on ulkona vähemmän intensiivinen. Tiedä sitten mistä johtuu, hyvin se toki leikkii ulkonakin mutta ei tosiaan samalla intensiivisyydellä. Ikä tehnee tehtävänsä tässäkin asiassa.

Hakumetsäänkin ehdittiin pari kertaa! Tiistaina Miekkiössä tein vähän turhan vaikeaa ensin alkuun, eli Kelmin saatua hajun mm:stä pakitin sitä turhan paljon eikä penne tiennyt mitä siltä halusin. Riikan (kiitos!) ohjeilla helpotettiin, ja heti hajun saatuaan päästin remmistä irti ja annoin Kelmin rynnätä palkalle mm:n luokse. Näitä jatkettiin sitten perjantaina Kukonkoivussa ja hienosti penne pelitti :))

Maalimies löytyi pressun alta!

Tarkemmin katsottuna sieltä löytyi Riikka :)

Labbikset odottaa vuoroaan Kukonkoivussa.

Ja niin alkoi sitten myös hartaasti odotettu LOMA!!! Seuraavat kolme viikkoa ehditään seikkailla ties missä :))

Kelmin kolmannen viikon kuvat

Jotta voisi jälkeenpäin muistella :)

Sivulla!

Seuruun alkeita. Hyvin se roikkuu kädessä, kuin Kaakku konsaan.

"Maahan!"

Tämäkin liittyy Kelmiin. Ja näitä on takapihalla useampikin.

Kaakun treenailuja

Nimittäin onhan barbetkin päässyt hommiin :) Jotain viikko sitten tein sille esineruudun kahdella esineellä, jonka suoritus meni lähinnä rakkaudesta kuntourheiluun.. Eka pisto oli 100m, toka 90m, kolmas 80m ja sitten kun jossain vaiheessa se oli hieman alle 50m niin nousi eka esine. Toka tuli vähän helpommin, muistaakseni. Kelmin pentuhakutreenien yhteydessä otin pari ilmaisua Kaukolle kiintorullalla, ja ne olikin lähes tulkoon täydelliset. Hyvä Maukka!

Vähemmän täydellistä oli sitten haun kimppatreeneissä Vierumäellä viime torstaina. Kaakulla ei sinänsä ihan sopinut noin parin tunnin odottelu muiden treenatessa, vaan se sai itsensä keittämään ihan kunnolla ja oman vuoronsa koittaessa hävisi horisonttiin. Kolmesti. Eli vallan mahtavaa oli ensin ajaa 50 kilsaa, sitten istua metsässä pari tuntia ja lopuksi todeta että haku on paska laji. (No eikä ole.)

Korjaussarjaa otettiin lauantaina yhdellä maalimiehellä. Ekalla tassu oli mennyt rullan läpi (taas), onneksi oli auennut. No tästä jälleen kerraan hämääntyneenä Kaakku tuli pistolta pois :( Tokalla lähetyksellä ilmaisi ok. Toka pisto ilmaisuineen oli hyvä!! :) Kolmas oli suorapalkka, mutta vauhtia tällä hakuraketilla oli edelleen sen verran ettei nenä ihan pysynyt mukana - kolme lähetystä ja sitten löytyi maalimieskin.

Tottista väänsin joku ilta: olin itse huono ja sitä myöten oli Kaukokin, eli se siitä. Jääviä yritettiin siis tehdä, joissa valmistelevat oli ihan luokattomia ja blaah. Seuraavana aamuna tein pihassa (Kelmin karjuessa sisällä, kellon ollessa 05) jäävät ja noudon, superrr! Paitsi että maahanmenossa se jättää nyt pään ylös o_O Joku barbet-oikku.

Kelmin kolmas viikko

Tällä viikolla työt haittasi tehokkaasti muuta elämää: maanantaista sunnuntaihin kestäneellä työviikolla ei ihmeitä tehty koirien kanssa. No jotain sentäs kuitenkin. Tottisjuttuja tehtiin ennätysvähän Kelmin kanssa, sillä taidettiin tehdä kaikki jo tutut jutut vain kertaalleen... Kuitenkin esim. target oli hienosti muistissa! Vähän harmittaa, ettei ollut energiaa (ja aikaa) ottaa mitään uutta juttua ohjelmistoon tällä viikolla, mutta ei voi enää mitään. Noudot meni kyllä ihan putkeen! :))

Hakua tehtiin pariin otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla olin itse viisaampi edellistä, ja tein vähän oikeaoppimisemmin hajunhakuja ja sitten lähetyksiä => Kelmi osti tämän treenin aikas hyvin :) Eli näin jatketaan. Jäljen aloittamista pohdin, mutta alan kallistua siihen suuntaan että se saa jäädä ensi kevääseen. Taidan vahvistaa nyt ilmavainua, koska Kemppu vaikuttaa luonnostaan enemmän maavainuiselta. No ihan satavarmaksi en sano, jos jonkun jäljen pätkän sille kuitenkin innostun tekemään.

Arjessa uutena juttuna otin sen mukaan töihin perjantaina. Meillä on töissä koiria varten tehty asunto, jonne voi ottaa koiran mukaan työpäivän ajaksi. Hommasin sinne Kelmille häkin, ja loistavasti se sinne asettui heti taloksi. Pari kertaa työpäivän aikana kävin sitä ulkoiluttamassa ja ruokkimassa. Kiva huomata, että se jää lunkisti vieraisiin paikkoihin ja luottaa että mä palaan kyllä sen hakemaan :) Lauantaina naapurin kartanossa järjestettiin konsertti (ei vähempää kuin Lahden sinfoniaorkesteri ja Rajaton...) jonka päätteeksi oli ilotulitus yöllä. Heräsin tulitukseen, joka kyllä KUULUI - Kelmi sen sijaan avasi toisen silmänsä nukahtaakseen uudestaan Kaukon maastoutuessa sängyn alle.

Nyt olisi pari vapaapäivää edessä, joten pääsee enemmän puuhaamaan koirien kanssa. Ja kuvatkin uupuu Kempun kolmannelta viikolta! Tulossa...

Kelmin toka viikko

Menipä viikko taas nopeasti! Kaaos palasi tosiaan keskiviikkona kotiin, ja alkoi loppuviikkoa kohden lämmetä hieman Kelmille. Napakammin se saisi edelleen komentaa, mutta huomattavaa parannusta asiassa on jo havaittavissa, ts. enää se ei juokse pentua karkuun. Wimpun pennunkoulutusohjelma jatkuu, hyvähyvä!

Kempun kanssa käytiin kahdestaan alkuviikosta satamassa ihmettelemässä ihmisiä (lapsia, aikuisia, pyöräilijöitä, juoksijoita jne.), sorsia ja hanhia, laivoja ja mitä nyt vastaan vaan tuli. Se oli oma reipas itsensä, ja suunnilleen joka toinen vastaantulija pysähtyi sitä paijaamaan. Ostettiin jäätelöä ja Kelmi sai tietysti vohvelista osansa. Loppumatkasta se meni rantaan puljaamaan ja hups - kohta se loikkasti uimaan! Eli uintitaito testattu ja toimivaksi havaittu.

Muuten se on arjessa harjoitellut edelleen remmissä kulkemista, ja tämä taito on parantunut. Autoilua on tehty myös tutummaksi ja tavattu pari uutta aikuista koiraa.

Treenailujen puolella otin uutena ohjelmistoon targetin, ja muistaakseni kolmannella treenikerralla Kemppu keksi sen. Eli uusi juttu varastossa :) Istumista, maahanmenoa ja seuruuta on tehty myös entisillä kuvioilla. Noutoa puulla ja metskulla tein pari kertaa viikon aikana, ja ne riittänee nyt hetkeksi. Kelmi tuppaa kuumumaan ja alkaa leikkiä sekä kantaa kapuloita laipoista. Laitoin jo heitot tauolle ja annoin sen vaan kanniskella kapuloita, näin meni OK. Luoksaria treenattiin pari kertaa, kun sain apparin pitämään kiinni. Haun alkeitakin päästiin kokeilemaan pienesti :) Muutaman metrin päästä "piiloon" mennyt ihminen antoi ääniavun ja päästin Kelmin sen luokse palkalle. Hyvin se viipotti metsässä :)

Labradorit pääsi syömään luita...

... ja samaan aikaan toisaalla prinsessa oli päiväunillaan.

Ensi viikoksi pitäisi kehittää joku uusi tutustumiskohde ja ottaa joku uusi haaste treenailuihin.

Kaaos palasi kotiin!

Kauko palasi eilen kotiin :))) Olipa sitä ehtinyt tulla ikävä! Kuopiossa sillä oli mennyt hyvin, ja turkkilook on taas päivitetty mangustikuosiin. Pitkiä lenkkejä Puijolla, mustikkareissuja, herkkuja ja ennen kaikkea RAUHAA. No jotain outoa silti: valeraskaus, ensimmäinen laatuaan. Melkein heti alkutekijöiksi Kauko oli "synnyttänyt" rotan, ketun, kengän ja sukan... :D Niille riitti asiaankuuluvasti maitoa, ja pesää myllättiin yötä päivää. Olin kyllä aika yllättynyt tästä käänteestä, ei sillä ennen ole mitään ollut?! Lenkillä oli normaali vilkas itsensä ja ruoka hävisi kupista alta aikayksikön.

Kotiin palattuaan se kuitenkin lopetti taas syömisen ja ryömi kaikkien mahdollisten huonekalujen alle. Olin jo hetken huolissani, että se on oikeasti kipeä.. Tänä aamuna päätin nopeasti treenailla sen kanssa pihalla, ja voi kun sen silmiin syttyi tuttu palo <3 Aivan super! Jäävät muistissa ja noudot miljoonaa :D Treeneissä palkaksi maistui frolicit ja lelu sai kyytiä barbequen hampaissa. Iltalenkillä se jo pari kertaa komensi Kelmiä ammattilaisen ottein ja iltaruokakin upposi lähes entiseen malliin. Mitään se kipeä ole..! Ahdistaa vaan kun ei ole enää perheen pienin :D

Super-Mauri!