Kuin viimeistä päivää

On ollut paljon mukavampaa olla ulkona auringossa kuin istua koneen ääressä sisällä vaikkapa blogia päivittämässä viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun puolivälissä Skegu kävi kontrollissa fyssarilla eikä oej ollut valitettavasti parantunut odotetusti. Toki se oli parempi aiempaan verrattuna mutta ei kunnossa kuitenkaan. Liike ei ole ihan puhdas (vaikkei se onnukaan) ja jalka naksuu edelleen. Tuo naksuminen voi olla kyllä ihan täysin vaaratontakin, joten sinällään siitä ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaikenkaikkiaan oej on jäykkä jostain syystä eikä se siksi näytä normaalilta. Nyt odotellaan heinäkuun puoleen väliin, treenaillaan hieman kevennetysti ja toivotaan että jalka kestää. Hyppytreenit on olleet ihan jäissä, mutta niitäkin on tarkoitus alkaa nyt varovasti kokeilla - ihan vain että näkisin kestääkö jalka. Heinäkuussa käydään uudestaan fyssarilla ja katsotaan tilannetta taas sitten eteenpäin. Myös uusintakuvaus on harkinnassa, jos jalka ei ala normalisoitua syksyyn mennessä.

Treenattu siis ollaan jalasta huolimatta ja tähän mennessä se on kestänyt hyvin :)) Nomea, jälkeä ja tottista. Nomessa aiheena on olleet vesiohjaukset ja markkeeraukset (peukku näille!!) sekä kaverin koiran taipparitreeneissä myös Skegu on päässyt tekemään hakuruutua ja kani-/rusakkojälkeä. PK-jäljet on olleet aikas hyviä; janoihin olen ollut pääasiassa tosi tyytyväinen treenien vähäisyyteen nähden ja kepitkin on nousseet kiitettävästi. Myös siitä tykkään ylikaiken, että vaikeissa paikoissa Skegu ei luovuta vaan sitkeästi etsii jäljen kuumuudesta, janosta tms. huolimatta. Tottiksessa on vauhtia, hiekka lentää ja huuto raikaa :D Mutta ne on lieveilmiöitä vähäisten ja lyhyiden treenien takia, näin ainakin uskon, ja on koiraa kyllä kiva katsoa/ohjata kun se rrrakastaa sitä mitä tekee <3

Skegu täytti viime torstaina kolme vuotta, ja pääsi viettämään synttäreitään meille töihin toimistolle pakoon putkiremppaa kotoa. Se oli hurmannut koko toimiston väen ja sain siitä useamman ostotarjouksen :D Niin että jos terveys on ollut ihan kuraa sillä niin luonne on kyllä pelastanut kaiken sen.

Tärkeintä olisi saada nyt Skegun jalka takaisin kuntoon ja välttää kaikki muut haaverit. Kaikkien sitä tässä asiassa hoitaneiden tahojen kanssa ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että koska se on nyt ensisijaisesti metsästyskoira, niin esim. PK-treeneillä (lähinnä ne tottiksen hypyt) ei tulevaisuudessa kannata riskeerata jos jalka ei toivu täydellisesti entiselleen tai jos mahdollisissa kuvissa sieltä löytyisi jotain. Tämä oli tietysti jonkinlainen takaisku itselleni, koska PK:hon kisakoiraksi sen aikanaan hankin ja nyt sen ura on vaakalaudalla ennen kuin on oikeastaan alkanutkaan. Katselin pari koettakin syksylle, mutta eipä tässä ole päästy treenaamaankaan niin kuin olisi pitänyt. Silti jaksan nähdä, että ihan kaikkein tärkeintä on saada Skegu hyvään kuntoon ja tarjota sille touhua, vaikka sitten ei ikinä päästäisikään kisaamaan.

Näihin tunnelmiin päättyy tämän blogin päivittäminen. Aikansa kutakin :)