torstai 17. lokakuuta 2013

Viikko elämästä

Päivät tuntuu kulkeneen sumussa Wiimun kuoleman jälkeen. Itku on jokapäiväistä, en muista itkeneeni edes ketään ihmistä näin paljoa. Huomaan vain odottavani Wiimua takaisin kotiin, mutta se ei taida enää tulla. En saa otettua sen kuppeja lattialta pois enkä sen remmiä naulakosta.

Kaaos ja Kelmi pakottaa onneksi tarttumaan toimeen, ilman niitä en varmaan tekisi muuta kuin surisin kotona. Ikävä on niin valtava, eikä se vain tunnu helpottavan. Toki hetkeksi saa muuta ajateltavaa kun treenailee koirien kanssa, mutta samalla kaikki treenipaikat tuo mieleen Wiimun. Vielä viimeisenä iltana me käytiin tekemässä tokoa tutulla kentällä: vanha idari, ohjattu, jäävät ja kaukot. Muistan kun Wiimu teki vaan niin hyvin. Ehkä se tiesi tokoilevansa viimeisen kerran.

Se tuli niin reippaasti eläinlääkäriin, söi maksapasteijaa odottaessaan nukahtamista. Hyvästelin sitä tunnin siellä aseman lattialla ja kaikki tuntui siinä hetkessä niin lohduttomalta.

Wiimu vain oli kaikista kaikkein.

Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa.
Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Wilma
23.07.2001-10.10.2013


Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

Suru on suunnaton. Minulla on niin kova ikävä.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tiistai-iltaa Mäkelässä

Ajeltiin tiistai-illan ratoksi (?) Mäkelään Riikan ja Skippyn kanssa reenaamaan. Jatkuva vesisade luonnollisesti kruunasi tunnelman, Tallottiin ensin jäljet, ja niiden vanhenemista odotellessa tehtiin haut Kaaokselle&Kelmille.

Kelmi teki kaksi hajunhakua, ja nyt keskityin itse etenemään tarpeeksi maltilla jotta pennulla oli aikaa napata haju ilmasta. Ja aikas hienosti se ilmavainulla hajua skannasi :) Tuntui olevan nämäkin sille ihan pala kakkua, joten ensi kerralla ei edetäkään hajunhaulla ihan mm:lle asti enää. Ja ruuan lisäksi palkaksi lelu, jota saa mällätä ruuat syötyään.

Kauko tykitti kolme suoraa palkkaa, sehän kun teki reilut 2 viikkoa sitten treeneissä elämänsä ekat valeet... Joten nyt loppysyksy suoraa palkkaa. Näissä ei oikeastaan mitään kummallisuuksia tänään, jos ei lasketa out of control -hetkeä alussa, kun barbet lähti viilettämään keskilinjaa pitkin.

Wiimu sai ajaa vielä Riikan tekemän jäljen, ja taisi se muutaman kepinkin sieltä nostaa :')

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Wiimu tositoimissa

Lauantaina iltapäivällä suunnattiin Maaningalle iltalennolle, mukana itseoikeutetusti Wiimu. Suunnitelmat kokivat kolauksen heti alkuunsa, kun alueella oli käynnissä hirvijahti. Pian sitten selvisi, että yksi hirvi toikkaroi siellä haavakkona joten ei auttanut kuin odotella. Ja odotella, ja odotella vähän lisää... Loppujen lopuksi jahtiporukka tuli kysymään meiltä, josko voitaisiin auttaa hirven jäljittämisessä. No mikä ettei voitaisi kokeilla, joten Wimpulle valjaat päälle ja ekaa kertaa ever käytännön verijäljelle :D Hyvin se otti jäljen ja lähti sitä määrätietoisesti ajamaan. Meidän mukana ollut hirvimies vaan oli ilmeisesti päättänyt että gps on sittenkin koiran nenää toimivampi, ja käski ottaa koiran pois sen ajamalta jäljeltä... Öö? Siellä sitten toikkaroitiin gepsin kanssa, vaikka hyödynnettävänä olisi ollut se koiran nenä. Alueella köpötteli myös toinen passimies koirineen, ja kun sitten sain taas laittaa Wiimun jäljelle, niin sehän otti tämän toisen passimiehen jäljen eikä enää löytänyt verijäljelle. Wiimulla kuitenkin on ajettu eniten pk-jälkeä, joten ihmekös tuo. Illan pimetessä lähdettiin sitten ilman hirven löytymistä pois, mutta n. kilsa ajettua verijälkeä siinä maastossa oli 12 v. koiralta ihan hyvä suoritus :) Super-Wims! <3 Käytiin vielä katsomassa sorsalammet, mutta sen verran tehokkaasti hirviporukka siinä oli mellastanut, ettei nähty yhden ainutta tirppaa.

Niinpä sunnuntaiaamuna klo 06 uusi yritys. Lento oli aika vähäistä, mutta yksi osuma ja kymmenen ohiammuttua saatiin :) Wiimu pääsi siis vielä kerran noutamaan :)) Hyvin se etsi ja teki ok hakua, toki eilinen ilta näkyi - ei se ole enää nuori. Mutta niin elementissään metsällä, että tähän sen oli hyvä päättää työuransa.

Vielä kerran <3

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kaaoksen luonnetesti

Mitäpä sitä lauantaiaamuna muutakaan tekisi kuin heräisi 05.30 ja lähtisi koiran kanssa luonnetestiin? No ei niin mitään muuta! Testi oli Liperissä, testaajina Wilhelmiina Virolainen ja Lea Kilpeläinen. Kauko oli testin alkua odotellessa oma normaali itsensä, hyöri ja piippasi, luuli varmaan että pääsee treeneihin/kisoihin.

Haastatteluosuudessa Kauko piippasi edelleen jonkin verran, mutta hieman hillitymmin entä odotellessa. Tuomareita se lähestyi OK ja meni lopulta kiehnäämään heidän syliin. Tuomari leikitti sitä ensin puukepillä ja Kauko oli heti leikissä mukana. Täydellä otteella se ei kyllä purrut, mutta taisteli kepistä ja tuomarin päästäessä irti jatkoi leikkiä yksinään. Tuomari kokeili leikittää vielä kangaspatukalla: tätä Kauko puri kunnon otteella ja repi sitä ihan tosissaan, ts. kuten normaalisti tekeekin.

Kelkalla se meni koko remmin mitan mun edelle ja haukkui minkä jaksoi häntä pystyssä. Tämä oli minulle varmaan koko testin positiivisn yllätys! :) Kelkan tultua ihan kohdalle, K väisti sitä mun sivulle mutta tuli sitten miltei heti tutkimaan kelkan ja totesi sen aika pian nähdyksi.

Haalaria ja tynnyriä säikähti, mutta kun käveltiin takaisin niiden ohi ei ollut enää huomaavinaankaan. Kun saatiin lupa käydä tutkimassa nämä lähempää, K lähestyi niitä reippaasti ja haisteli todeten ne ilmeisen vaarattomiksi.

Ihmisen hyökkäyksessä K haukkui mun sivulla, tämäkin vähän (positiivisesti) yllätti. Hyökkääjän muuttuessa ystävälliseksi K palautui samantien ja oli heti hyökkääjän kaveri. Seinässä kiinni ollessaan K oli ollut huomattavasti enemmän varuillaan ja täysin hiljaa. Se oli kuikuillut paljon sinne suuntaan minne näki minun menevän piiloon. Ja olihan se helpottuneen oloinen kun palasin piilosta.

Pimeään huoneeseen Kaaoksella oli hirveä veto päällä, ja reippaasti se siellä tutki paikkoja ja eteni ravilla. Kerran törmäsi edessä esteenä olleeseen tuoliin, mutta jatkoi etsimistä. Se meni aivan minun edestä parikin kertaa mutta ei vaan tajunnut että siinä minä olin! Tuomari käski yskäistä, ja tästä Kaaos pysähtyi eteeni katsomaan pää kallellaan että "Mitä sä siinä teet?!" :D

Lopuksi oli sitten laukaukset, jotka ammuttiin kauempaa, koska haastattelussa totesin Kaukon olevan paukkuarka. Kuten oletinkin, K säikähti näitä ja yritti kiivetä syliin sekä paeta alueelta pois.

Pisteet näytti tältä:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
-- Laukausarka
yht. +155 pist.

Odotin erityisesti hermoista huonompaa, ja olinkin aika yllättynyt kuinka hyvin Kaaos selvisi. Toimintakyvyn pisteistä olen ehkä hieman eri mieltä tuomareiden mielipiteen kanssa, minusta se oli parempi kuin mitä tulos antaa ymmärtää. Taistelutahdon arviota tuomarit perustelivat sillä, että leikissä Kaaos väisti tuomaria hänen mennessä kohti koiraa, vaikkei Kaaos irrottanut lelusta missään vaiheessa.

Ääniarkuudesta tuomarit olivat sitä mieltä, ettei Kaaos ole ääniarka. Heidän mielestään se ei reagoinut esim. tynnyristä lähteneisiin ääniin samalla tavalla kuin laukauksiin, joten tuo arkuus olisi siinä mielessä tilannekohtaista. Tämä on aika mielenkiintoinen seikka, koska olen pitänyt sitä ääniarkana (en pelkästään laukausarkana).

Kannatti käydä!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kelmin 10. viikko

Ja viimeinen viikkokatsaus :) Nyt Kelmi on sitten Iso Koira, joten jatkossa se seikkailee treenipäivityksissä. Kymmenennen viikon kuulumiset tulee viikon myöhässä, joten toivottavasti mitään kovin oleellista ei unohdu kun yritän muistella viikon takaisia tapahtumia.

Hakua ei käyty treenaamassa kertaakaan, mutta ehkä väliviikko tekee siitä(kin) ihan hyvää. Toivottavasti sulan maan aikaan päästäisiin vielä noin puolenkymmentä kertaa treenaamaan - sitten hakujutut saa jäädä talvitauolle. Jälkeä en nyt tänä syksynä aloita ollenkaan, se on kokonaan ensi kevään heiniä. Kelmi tuntuu aika maavainuiselta koiralta luonnostaan (kuten myös Wiimu mutta toisin kuin Kaaos) joten se tuskin tulee olemaan mikään ongelma.

Tokoa/tottista on tehty aika paljon sisällä. Target takatassuilla alkaa sujua edelleen kerta kerralta paremmin, Kelmi tykkää miettiä ja kokeilla (= tarjota :)) juttuja aika kivasti. Uutena juttuna ohjelmistossa viikolla oli peruuttaminen, jonka se tuntui keksivän heti ekalla kerralla. No veikkaan että oppimiseen tarvitaan kyllä vielä vähän enemmän toistoja, mutta varmaan tuosta takatassutargetista on ollut sille hyötyä takapään käytön hahmottamisessa. Puisen noutokapulan pitoa ollaan tehty niin ikään naksulla, ja täytyy ilokseni todeta että toimii :) Metsku on tauolla hampaiden vaihtumisen ajan, ja sehän on ollutkin Kelmille mieluisampi kuin puukapula. Nyt vaan pitäisi edetä kaikessa (hitaasti, mutta silti), eli lisätä vihjeitä kaikkiin juttuihin. Leikkiminen on jatkunut hyvänä, ei tunnu osittain puuttuvat hampaat haittaavan lelujen retuuttamista?!

Kelmi sai myös tokan rokotuksen, painoa oli ell:n vaa'an mukaan 14,5 kiloa.

Tiilijärvellä lenkillä koko lauman kanssa.

<3