Viikko sitten sunnuntaina tehtiin kauden ensimmäinen jälki. Menin itsekseni Viitailaan tutuille huudeille, jonne tein noin kilsan mittaisen jäljen kuudella kepillä. Jäljestä tuli aiottua pidempi kun yhdessä kohtaa olikin vielä tosi paljon lunta, lähdin kiertämään sitä ja kiersinkin sen vähän aiottua kauempaa... Pari lyhyttä lumista kohtaa tuli itse jäljellekin, ei siis ollut ihan niin sula metsä kuin ajattelin. Jälki vanheni meidän lenkin verran eli noin tunnin. Alussa oli n. 5 metrin jana, josta Skegu ryntäsi yli hyvin iloisesti ja hyvin lujaa. Kutsuin takaisin ja palatessaan nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kun matkaan päästiin, niin vauhtia oli taas vaikka muille jakaa ja ekasta kepistä se menikin n. metrin päästä ohi ja yli. Jossain ekan ja tokan kepin välissä tarjosi sitten jotain väärää keppiä mulle, o- ou! Tokasta kepistä mentiin taas yli ja alkoi pieni tuska nousta ohjaajalle...! Tultiin hiekkakuopalle, jonka reunaa jälki meni ja tässä Skegu sitten hukkasi koko jäljen ja lähti porhaltamaan ihan omaan suuntaansa. Kutsuin sen pois (vaikka ei saisi eikä pitäisi, tiedän) koska se veti höyryjunan lailla järkyttävään kuusikkoon joka oli niin tiheä ettei läpi nähnyt. Uudella käskyllä se nosti kuin nostikin oikean jäljen ja vieläpä ihan hyvin. Ja tämän jälkeen onneksi se nosti myös kolmoskepin! Siitä palkka ja sen jälkeen ohjaajalta huolimaton lähetys jäljelle joka johti taas hukkaan. Siis edelleen tässä vaiheessa Skegun kaahotus oli huipussaan ja se oli valmis ryntäilemään ja juoksentelemaan ihan minne vaan. Tästä hukasta voin siis kyllä syyttää ihan vain itseäni, että päästin sen kepiltä niin huolimattomasti eteenpäin. Oikea jälki löytyi sitten harhailujen jälkeen ja tästä eteenpäin loppujälki meni kuin oppikirjasta: hyvää tarkkaa jäljestystä ja kaikki vikat kolme keppiä varmasti ylös :) Skegu oli kyllä jo ihan läähkässä mutta sitkeästi se jäljesti loppuun saakka. Muistuipa nyt itselle taas mieleen että jäljelläkin tarvitsee ohjata koiraa tarkasti ja ajatuksen kanssa - ihan kun en olisi tätä koskaan ennen tajunnut :P
Maanantaina käytiin tekemässä pieni ja nopea hakuruutu variksilla kaverin seurana ja samalla linja metsässä. Tämän päälle tehtiin lyhyehkö metsälenkki ja Skegun oikea etunen otti taas itseensä :( Kevensi sitä siis ihan huolella sitten loppuillan. Tiistaina oli kevyempi päivä (ravilenkkejä hiekkatiellä) ja jalka vaikutti taas melkein normaalilta.
Keskiviikkoaamuna meillä oli halli varattuna ja tehtiin siellä pari kierrosta. Hypyt jäi väliin tuon oireilevan jalan takia ja hyvä niin; noillakin tehdyillä treeneillä (nouto, seuruu, stopit, luoksari) Skegu alkoi taas mennä epäpuhtaasti. Tämän jälkeen se oli sitten tietysti totaalisessa treenilevossa mutta lenkeillä käytiin ihan normaalisti koska ne taas tuntuivat auttavan ja jopa poistavan tuon jalan keventämisen/epäpuhtaan liikkumisen. Fyssareillakin tuntuu olevan kiirettä, kun sain ajan vasta parin viikon päähän. Jos nyt kuitenkin jotain positiivista, niin ravilenkit ja jalan venyttelyt tosiaan auttavat joten olen entistä vakuuttuneempi että vaiva on todella lihasperäinen. No ja onhan se toisaalta kuvattu vuosi sitten puhtaaksi.
Lauantaina aamulla suunnattiin tämän vuoden toiseen varisjahtiin. Skegu oli taas melkoisilla juoksuasetuksilla ja se oli melkeinpä vallattomampi kuin edellisellä kerralla! Jonkin verran se myös ignoorasi käskyjä ja huiteli omiaan. Se oli myös jotenkin narttumaisen outo, joten mietittiin että oliskohan juoksu alkamassa? Kuitenkin saalista saatiin ja koira oli hyvin väsytetty ennen mun iltavuoroa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti