Lisää jälkeä ja fyssari

Skegun oej:n oireilu paheni taas ja tiistaina se oli pahin pitkään aikaan o_O Asiaan lienee osuutta sillä, että se oli juurikin tiistaina hoidossa ollessaan juossut metsässä reilun tunnin lenkin koirakaverin kanssa. Se ei siis ollut onneksi kolmijalkainen missään vaiheessa, mutta ontui tosiaan pahiten mitä pitkään aikaan :(( Sitten tehtiinkin ravilenkkejä ja annoin sille kipulääkettä viiden päivän kuurin. Vihdoin alkaisi näkyä valoa tunnelin päässä...

Lauantaina lähdettiin jäljestämään Riikan & Ronjan & bortsujen kanssa Vierumäelle. Edes jotain tekemistä labrootterille! Muistelen jopa yhden fyssarin suositelleen jäljestystä Skegulle viime kesänä juuri tuon oej:n ontumisen aikaan. Riikka talloi kilsan jäljen ja pudotti matkalle 6 keppiä. Annettiin vanheta n. tunnin verran ja sitten matkaan! Jana oli n. 15 metriä ja ihan ok Skegu sen selvitti - pitäisi nyt ryhdistäytyä kyllä tekemään ihan pelkkiä janatreenejäkin sille niin asia etenisi :P Eka keppi nousi hyvin, tokasta se sitten meni yli; tarkenteli kyllä mutta ei malttanut (?) tarpeeksi kauaa ja jatkoi matkaansa. Mä siis bongasin tuon tokan itse. No sitten tehtiinkin ympyrää ja jäljestettiin vähän paluuperääkin joten taidettiin kyllä olla hra hirven jäljellä.. Oletusta tuki tuoreet papanat siellä täällä. Sitkeästi Skegu selvitti itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti loput kolme keppiä. Yksi siis jäi tuon hirven jäljen takia jonnekin. Saldona 4/6 keppiä tällä kertaa ja hyvä fiilis :)) Siitä on kyllä pirun vaikea nähdä milloin se vaihtaa oikealta jäljeltä riistan jäljelle. Nytkin kyllä huomasin selkeästi sen kun vaihtoi riistalta oikeaan, jotain edistystä tietysti sekin tuon koiran lukemisessa. Kiitos taas hulvattomasta seurasta R&R!

Sunnuntaina tehtiin illalla sisällä tottista ja pikkumusta oli lievästi sanottuna innolla menossa mukana... Kapulannostot saivat osakseen murinaa ja haukkumista o_O Ja ihan pelkät eteentulot & noudon luovutukset myös osakseen melkoista riemua :D Mutta Skegu on kyllä myös niin paras tuollasena kiihkoilijana!

Maanantaina päästiin odotetulle fyssarikäynnille. Oikean lavan etuosan lihakset olivat kutakuinkin krampissa, selästä löytyi jumikohta, oikean puolen rintalihakset oli huomattavasti pienemmät kuin vasemmalla (kuinkakohan kauan oej on sitten ollut huonona??) ja oikea hauislihas lienee kokenut jonkinlaista revähdystä tms. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja seuraava aika kolmen viikon päähän. Niin ja kuukauden treenikielto. Se koskee tosin tottista suurimmilta osin, jotain ihan pientä voi siltä saralta tehdä. Jälkeä saa treenata normaalisti ja tietysti lenkkeillä :) Tietysti tuo tottiskielto tuli huonoon saumaan, mutta en jaksa edes paljon harmitella: pääasia että koira tulisi kuntoon ja saahan se sentään jotain aktiviteetteja tehdä.

Hyljevenytyksessä!

Keskiviikkona kävin itsekseni jäljestämässä Okeroisissa. Tein reilut 500 metriä jälkeä jolla oli 5 keppiä niin, että alkuun pari oli aika lähekkäin ja sitten pidempi pätkä tyhjää ennen kolmea vikaa. Jana oli n. 10 metriä. Taisin vanhettaa jälkeä vajaan tunnin. Jana oli tosi hyvä! :)) Eka keppi nousi hyvin, sitten tuli joku hukkasotku jota Skegu selvitteli (mun mielestä ei ajanut edes riistan jälkeä, sotki muuten vaan?) hyvän tovin ja ajattelin että sinne jäi taas keppi tai pari. Mutta se löysikin lopulta kakkoskepin :) Tästä taas kolmos ja neloskeppien verran hyvää jäljestystä kunnes ampaisi jälleen jonnekin hukkaan?? Mielestäni lähetin sen jatkamaan keskittyneesti yms mutta sinne livahti omille teilleen. Annoin löytää itse jäljen uudestaan ja löysihän se sekä poimi vikankin kepin talteen. Keppisaldo siis 5/5. Olin kyllä taas tosi tyytyväinen koiran ilmeeseen jäljestää!

Jälkeä ja varisjahtia

Viikko sitten sunnuntaina tehtiin kauden ensimmäinen jälki. Menin itsekseni Viitailaan tutuille huudeille, jonne tein noin kilsan mittaisen jäljen kuudella kepillä. Jäljestä tuli aiottua pidempi kun yhdessä kohtaa olikin vielä tosi paljon lunta, lähdin kiertämään sitä ja kiersinkin sen vähän aiottua kauempaa... Pari lyhyttä lumista kohtaa tuli itse jäljellekin, ei siis ollut ihan niin sula metsä kuin ajattelin. Jälki vanheni meidän lenkin verran eli noin tunnin. Alussa oli n. 5 metrin jana, josta Skegu ryntäsi yli hyvin iloisesti ja hyvin lujaa. Kutsuin takaisin ja palatessaan nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kun matkaan päästiin, niin vauhtia oli taas vaikka muille jakaa ja ekasta kepistä se menikin n. metrin päästä ohi ja yli. Jossain ekan ja tokan kepin välissä tarjosi sitten jotain väärää keppiä mulle, o- ou! Tokasta kepistä mentiin taas yli ja alkoi pieni tuska nousta ohjaajalle...! Tultiin hiekkakuopalle, jonka reunaa jälki meni ja tässä Skegu sitten hukkasi koko jäljen ja lähti porhaltamaan ihan omaan suuntaansa. Kutsuin sen pois (vaikka ei saisi eikä pitäisi, tiedän) koska se veti höyryjunan lailla järkyttävään kuusikkoon joka oli niin tiheä ettei läpi nähnyt. Uudella käskyllä se nosti kuin nostikin oikean jäljen ja vieläpä ihan hyvin. Ja tämän jälkeen onneksi se nosti myös kolmoskepin! Siitä palkka ja sen jälkeen ohjaajalta huolimaton lähetys jäljelle joka johti taas hukkaan. Siis edelleen tässä vaiheessa Skegun kaahotus oli huipussaan ja se oli valmis ryntäilemään ja juoksentelemaan ihan minne vaan. Tästä hukasta voin siis kyllä syyttää ihan vain itseäni, että päästin sen kepiltä niin huolimattomasti eteenpäin. Oikea jälki löytyi sitten harhailujen jälkeen ja tästä eteenpäin loppujälki meni kuin oppikirjasta: hyvää tarkkaa jäljestystä ja kaikki vikat kolme keppiä varmasti ylös :) Skegu oli kyllä jo ihan läähkässä mutta sitkeästi se jäljesti loppuun saakka. Muistuipa nyt itselle taas mieleen että jäljelläkin tarvitsee ohjata koiraa tarkasti ja ajatuksen kanssa - ihan kun en olisi tätä koskaan ennen tajunnut :P

Maanantaina käytiin tekemässä pieni ja nopea hakuruutu variksilla kaverin seurana ja samalla linja metsässä. Tämän päälle tehtiin lyhyehkö metsälenkki ja Skegun oikea etunen otti taas itseensä :( Kevensi sitä siis ihan huolella sitten loppuillan. Tiistaina oli kevyempi päivä (ravilenkkejä hiekkatiellä) ja jalka vaikutti taas melkein normaalilta.

Keskiviikkoaamuna meillä oli halli varattuna ja tehtiin siellä pari kierrosta. Hypyt jäi väliin tuon oireilevan jalan takia ja hyvä niin; noillakin tehdyillä treeneillä (nouto, seuruu, stopit, luoksari) Skegu alkoi taas mennä epäpuhtaasti. Tämän jälkeen se oli sitten tietysti totaalisessa treenilevossa mutta lenkeillä käytiin ihan normaalisti koska ne taas tuntuivat auttavan ja jopa poistavan tuon jalan keventämisen/epäpuhtaan liikkumisen. Fyssareillakin tuntuu olevan kiirettä, kun sain ajan vasta parin viikon päähän. Jos nyt kuitenkin jotain positiivista, niin ravilenkit ja jalan venyttelyt tosiaan auttavat joten olen entistä vakuuttuneempi että vaiva on todella lihasperäinen. No ja onhan se toisaalta kuvattu vuosi sitten puhtaaksi.

Lauantaina aamulla suunnattiin tämän vuoden toiseen varisjahtiin. Skegu oli taas melkoisilla juoksuasetuksilla ja se oli melkeinpä vallattomampi kuin edellisellä kerralla! Jonkin verran se myös ignoorasi käskyjä ja huiteli omiaan. Se oli myös jotenkin narttumaisen outo, joten mietittiin että oliskohan juoksu alkamassa? Kuitenkin saalista saatiin ja koira oli hyvin väsytetty ennen mun iltavuoroa :)

Back in business

Skegun haavaa paranneltiin pääsiäisen jälkeen ja kaikeksi onneksi se paranikin ilman lääkärikäyntiä ja AB-kuuria. Olihan ruljanssia viikon verran suojata se ulos, purkaa suojaus, suihkuttaa ja putsata haava kolmesti päivässä. Sisällä Skegu joutui olemaan tötterö päässä jotta haava sai happea mutta ettei pikkumusta päässyt hoitamaan sitä omatoimisesti. No siltikin olen kyllä kiitollinen että näin vähällä päästiin!

Hiljalleen käynnistettiin treenitkin ja kun lauantaina tehtiin sisätottista mun iltavuoron jälkeen, niin Skegu suorastaan karjui että jo oli aikakin! :P Se mm. murisi kapulalle... :D Lelu sai myös aika huolellisesti kyytiä samoin kuin mun polvi ja käsi parit hampaan jäljet. Sunnuntaina sitten aamuvuoron jälkeen ajattelin että nomen aihepiiriin kuuluvat linjat ja suunnat tasaisella pellolla voisi olla haavaystävällistä treeniä. Ekalla linjalla (n. 80m) Skegu ehti luukuttaa kahtasataa noin 30 metriä kunnes vetäisi kolme volttia kerien maanpinnalla ja jatkoi sitten siitä damille. Ups! Tuotakin vähän pidemmät linjat + suunnat meni kyllä itsessään varsin mallikkaasti ja ilman lisäkolhuja.

Maanantaina ja keskiviikkona tehtiin tottista Pyhiksellä ulkokentällä. Maanantaina innostuin hinkkaamaan noudon luovutusta: se oli jotenkin ällöhidas! Ilman kapulaa Skegu tuli eteen tosi hyvin, mutta kapulan kanssa sen nopein vauhti oli hiipiminen o_O En siinä heti kentällä keksinyt oikein mitään lääkettä tähän, mutta tiistaina kotona testasin ruoka-avulla ja toimi! Katsotaan toimiiko jatkossakin. Keskiviikkona siis kentällä jälleen ja Skegu oli super <3 Meni lujaa ja hiekka lensi! Vaan sitten lenkille lähdettäessä alkoi ontua :(( Katsoin jo aamulenkillä, että keventääkö se oikeaa etujalkaa mutta loppulenkistä meni minusta puhtaasti. Iltalenkilläkin se sitten lenkin edetessä alkoi kulkea lähes puhtaasti joten pohdin että olisikohan kyse kuitenkin jostain lihasperäisestä. Torstaina pidettiin kevyt lenkkipäivä ja hieroin Skegun itse - kyllähän sieltä vähän kaikkea löytyikin. Liekö hieronnan ja BOT:n ansiota mutta niin se vaan ontuminen taas hävisi. En ihan kokonaan uskalla vielä huokaista helpotuksesta kuitenkaan.

Lauantaina Skegu pääsi pitkästä aikaa oikeisiin töihin - varisjahtiin! Vauhtia riitti ja haku oli laajaaaaa :D Loppua kohden pysyi nenä jalkojen matkassa paremmin. Nyt on erittäin onnellinen labrootteri kotona nukkumassa kerällä :)

Oikeissa töissä!