Kelmin yhdeksäs viikko

Maanantaina otin Kelmin mukaan kouluun ja ennen luentoa käytiin tutkimassa siispä Viikkiä. Hyviä ohitusharjoituksia tuli lukuisia, kun vieraita ihmisiä meni siellä täällä. Eläinlääkiksen edessä oli sellaiset betoniset sikoja muistuttavat patsaat, jotka oli Kelmin mielestä jotenkin aivan mahdottomat :D Hiipimällä se uskaltautui niitä tutkimaan ja sitten ne olikin nähty.

Viikissä tutkimusretkellä.

Hakumetsässä ollaan jatkettu tyylillä hajunhaku => pakitus => lähetys. Ja Kelmi on ostanut tämän treenin hyvin! Maanantaina oltiin Riikan kanssa Kukonkoivussa ja sunnuntaina päästiin Heinolan hakuporukan treeneihin Vierumäelle. Näistä jäi jatkoon huomioksi se, että etenen hajunhaulla nyt liian reippaasti, ts. koiralle enemmän aikaa saada haju ja tutkia mistä se tulee.

Tottiksessa/tokossa ollaan tehty tällä viikolla maahanmenoja, molempia noutoja, ruutua ja seuruuta. Uutena juttuna tai pikemminkin temppuna otin ohjelmistoon takatassujen käytön, eli Kelmin pitää hakea ne targetille. Tämä on aikas hauskaa meistä molemmista ja etenemistäkin on tapahtunut :) Noudoissa tuli joku klikki:  Kelmi juoksi kapulalle, saattoi nopeasti nostaa sitä ja sitten ryntäsi mun luokse. Se ei myöskään kovin hanakasti kantanut niitä :( Riikan avulla (kiitos!) tajusin itsestäänselvyyden: kriteerit on olleet koiralle epäselvät eikä se koe kannattavaksi kantaa kapuloita. Ehkä tämä on seurausta niistä murinatreeneistä, penne kävi ylikierroksilla eikä oppinut niistä ainakaan mitään positiivista. Ihan loppuviikosta sain hyvät onnistumiset, ja nyt noudot taukoilee kuukauden. 

Tällä viikolla myös matkailtiin, kun lähdettiin Riikan&Skippyn mukaan Raisioon ek-kokeeseen. A-luokan reissu etten sanoisi! :D Kelmi matkusti vieraassa autossa hyvin, hengaili koepaikalla ja oli aikas vaivaton matkakaveri. 

Painoa tällä viikolla 11,7 kiloa ja ekat hampaat alhaalta edestä on lähteneet. 

Matkalla Raisioon, koirien ulkoilutauko. Oli niin aikainen aamu että kuvakin on ihan utuinen :D

Kyyyyllähän Subaruun mahtuu. 

Reenikaverit Raisiossa. Joskaan Kaaos ei allekirjoittane sanaa "kaverit" tuolla ilmeellään.

Torstain tottikset

Laitetaans muistiin välillä koko lauman treenit. Illalla oman lauman kesken mentiin Pyhiksen kentälle tottistelemaan.

Kelmi teki tänään taas hienoa ruutua targetilla, se oli niin tohkeissaan! :) Seuruu ja maahanmenot oli myös tosi hyvät ja leikki yhtä raivokasta entä ennenkin. Noudot ne vaan tökki :( Se ei oikein meinannut kantaa kapulaa, nostotkin oli vähän niin ja näin. Isojen koirien jälkeen otin sen vielä uudestaan kentälle, nyt kantoi paremmin kapulaa mutta vähän sellaista "en osaa/en malta/antaa olla" -tyylistä. Oliskohan ne hampaat vaihtumassa? Kuitenkaan leikkiin tämä ei vaikuttaisi? Yritin niitä hampaita ronklailla, mutta en kyllä tuntenut yhdenkään vielä heiluvan. Nythän kehitin sitten salamana itselleni noutokriisin, onneksi Kelmi ei tiedä siitä mitään :D

Kaaos taisi olla illan paras! Supernopeat noudot ja nostot, teki kunnolla töitä seuruussa ja ruutukin toimi. Pitäisi järkeistää sen treenejä, jos meinaa joskus käydä vielä kokeilemassa koetta. Jos.

Wiimu teki noudon ja jäävät. Mummo :))

Sitten metsään lenkille, ja ai että kun nuo Koot juoksi taas. Välillä piti laittaa jo Kelmi remmiin kun se revitteli ihan sokeana Maukan perässä.

Kelmin kahdeksas viikko

Tämän viikon teema oli sitten varmaan arkeen palaaminen. Kovimmille se otti mulla, isot koirat olivat varmaan ihan tyytyväisiä saatuaan taas päiväunensa töiden ajan ja Kelmi kipitti innoissaan häkkiinsä kun pääsi töihin mukaan. Mitään sinänsä uutta arjessa ei tällä viikolla tavattu, ellei lasketa navetan ovelta kurkistavia sonneja. En tiedä ketä jännitti eniten, Kelmiä tuskin ainakaan :D

Hakua käytiin treenaamassa pari kertaa, tiistaina Kukonkoivussa ja sunnuntaina Mäkelässä. Tehtiin nyt sellaista treeniä, että menin suoraan Kelmin kanssa mm:n luo ja kun se oli saanut hajun niin pakitin n. 10-20 metriä ja "lähetin" etsimään. Tuntui olevan molempina päivinä pala kakkua Kepelle! Kelmi jo niin tietää, että mitä ollaan menossa tekemään kun mennään kohti metsää :) Etevä penne!

Tottiksia/tokoja ollaan tehty melkein joka päivä. Merkistä on tullut sujuva sisällä, samoin kuin murinasta kapuloille... Hmm. Asenne on ainakin kohdallaan, katsotaan mitä tulevaisuudessa tästä totean :) Lauantai-iltana oltiin oman lauman kesken. Kelmi pääsi ekana kentälle ja aloitettiin leikkimällä - se päättyi melko lyhyeen pienen labradorin tällättyä mua maailman ehkä terävimmillä hampailla käteen. Ja sitä verta tuli, osui varmaan sopivasti johonkin suoneen. Koira autoon ja etsimään auton ensiapulaukusta apua. Vaan kas, Kelmi itse oli askarrellut paskarrellut aikansa kuluksi ea-laukun vetoketjun rikki, siispä jouduin avaamaan sen lievällä väkivallalla. Ja kyllä, ne kaikki noin tuhat juttua lensi sieltä mikä minnekin. Mutta löytyi laastariakin ja treenit jatkui: uutena juttuna Kelmi teki ruutua targetin avulla, loistavasti! Noutoa, sillä murinalla... Maahanmenot jees ja muuta ei taidettukaan tehdä.

Painoa tällä viikolla 11,2 kiloa, kasvaa se.

Tentti tulossa, joten täytynee tinkiä vähän koirajutuista lähiviikkoina.

"Moi!" 

Mauri-tädin kurkussa kiinni.

Barbet määrää, labradorit häärää...

Kaukon treenailuja

Wimpusta ensin: se ei ole köhinyt ja voinut kaikin puolin normaalisti. Jeij! Tosin kyllähän se kuvissa näkynyt "jokin" keuhkoissa vähän mietityttää kaiken keskellä, mutta näillä mennään nyt.

Kelmin touhujen ohella myös Kauko on toki puuhastellut juttujaan. Sisällä tehdyissä tokoissa se on tehnyt ihan mallikkaita tunnareita ja kaukoja, joskin jälkimmäisten tekniikka on mitä on. Jaksaisikohan (eli ehtisiköhän) sitä talven aikana hioa paremmaksi? Pihalla se on kiitänyt parina aamuna noutoa ja tehnyt vähän seuruutakin. Hakumetsässä tiistaina se teki kolme pistoa suorapalkoilla ja näissä ei muistaakseni ihmeitä... Ei ainakaan kovin kauaksi kovin pitkäksi aikaa häipynyt. Esineruutua ei ollakaan treenattu nyt hetkeen - pitäisi! Tänään omalla vuorollaan Pyhiksen kentällä ruutua targetin avulla, hyvin haki paikkaa eikä jäänyt nyt liian eteen.

Kohta on pakko jättää hetkeksi koirien treenit vähemmälle ja yrittää selviytyä edessä häämöttävästä tentistä. Aika vaan tuntuu katoavan ja työt haittaa muuta elämää. Pitäisi varmaan alkaa lotota, jos äkkirikastuisi niin että voisi vaan harrastaa ja käydä koulussa. Sitä odotellessa jälleen huomenna töihin.

Wilman kuulumisia

Wiimu alkoi suunnilleen viikko sitten yskiä/kakoa kurkkuaan aina yöunilta noustuaan sekä herätessään unilta kun tulin töistä. Alkuun en juuri kiinnittänyt tähän huomiota, mutta kun oire vain jatkui ja jatkui, aloin huolestua. Lisäksi se on nyt ilmojen viilentymisestä ja hitaasta vauhdistaan huolimatta läähättänyt lenkeillä jo suht lyhyen matkan jälkeen. Niinpä varasin sille ajan lääkäriin, parasta toivoen mutta ennen kaikkea pahinta peläten. Olin jo päättänyt, että jos jotain radikaalia löytyy niin Wiimu pääsee täältä pois.

Ell kuunteli sydämen ja keuhkot - ei mitään normaalista poikkeavaa. Mahassa tuntuva patti, joka on kasvanut kesän aikana, todettiin rasvapatiksi. Siispä röntgeniin. Kuvat otettiin molemmilta kyljiltä, mahalta ja selältään. Sydän näytti olevan kuvissa ok. Keuhkoissa näkyi jotain, mitä ell ei pystynyt suoraan nimeämään kasvaimeksi, muttei myöskään suoraan sulkemaan tätä vaihtoehtoa pois. Tätäkin selvemmin keuhkoissa näkyi tulehdus. Myös toinen ell kävi lausumassa kuvat, samaan diagnoosiin päätyen. Siinä hetkessä, viikon koiran mahdollista menetystä itkeenenä, päädyin vaihtoehtoon että kokeillaan ab-kuurilla hoitaa keuhkotulehdusta pois. Mun tuumailut kuultuaan ell ehdotti kuukauden kuurin sijaan kahden viikon kuuria, ja jos koira ei vastaa tähän niin sitten on tarpeeksi kokeiltu.

Possunkorva ja hieman suurempi iltaruoka, niistä oli Wiimun ilta tehty.

Kaikista kaikkein.

Kelmin seitsemäs viikko

Ohoh, jo seitsemäs viikko. Aika on mennyt kyllä nopeasti. Seitsemännen viikon alkajaiksi suunnattiin maanantaina aamupäivällä toisen kerran rautatieasemalle. Lattiat, rappuset, ritilät ja kuulutukset eivät olleet muuttuneet yhtään edellistä kertaa pelottavammiksi; Kelmi oli itse tyyneys assalla. Oikeastaan vaikeudeksi osoittautui kaikki monet junaa odottavat ihmiset, joita Kelmin olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Tässä olisikin työnsarkaa, koska meillä maalla harvemmin tulee ketään vastaan. Illalla mentiin Riikan ja bortsujen kanssa treenaamaan Kukonkoivuun. Kelminaattori teki kolme hyvää löytöä, ja vikassa nyt vein sitä vähän taaksepäin kun näin sen saaneen hajun. Oli kyllä väsynyt pikkukoira illalla!

Hakua tehtiinkin tällä viikolla yhteensä neljä kertaa. Viikolla pari kertaa iskän kanssa, mutta tuuli oli tosi huono joten Kelmi pääsi pari kertaa viilettämään jälkeä pitkin ja kerran se löysi silmillään. Ei hyvä. Onneksi nyt sentään molemmat kerrat päättyi suht onnistuneeseen löytöön. Lauantaina Tampereella Hellun kanssa tuuli oli suotuisampi, ja penne pelitti aikas hyvin :) Ja näkipä siellä taas yhden maaston lisää.

Tottiksessa/tokossa on jatkettu samoja juttuja. En ole vieläkään saanut aikaiseksi esitellä Kelmille ruutua... No mutta onpa tekemistä silti riittänyt: sivulletuloa on jatkettu edellisviikkoa ahkerammin, merkki on ehkä vähän edistynyt, luoksarissa on keskitytty myös siihen että pitää odottaa maltilla ja hiljaa, ja maahanmenoon on yhdistetty enemmän vihjettä. Muina huomioina nyt ehkä noudot, joissa olen tilannut itselleni aimoannoksen ongelmia tulevaisuuteen palkkaamalla myös nostoista... :P Pitää tehdä sekaan enemmän kantotreenejä, ettei kapuloiden merkitys ole pelkkä nostaminen. Lauantaina Kelmi pääsi ekaa kertaa halliin, Tamskille. Hallin toisessa päässä oli melkoinen elämä rallytokoilijoiden toimesta, mutta Kelmi keskittyi loistavasti ja teki omat juttunsa oikein hyvin :))

Painoa 10,5 kiloa, korkeutta 37 cm (?) ja kaikki maitohampaat vielä suussa.

Kelmi K. Kojootti hallilla.

Uusi (kiltti :D) bc-kaveri Syke.

Kelmin kuudes viikko

Kelmin kuudes viikko alkoi Kuopiossa, ja sen ollessa vielä maanantaina hoidossa kun me Kaukon kanssa reissattiin. Hoidossa meni hyvin, Kelmi oli ollut kuin kotonaan. No missäpä se ei olisi :)

Tiistaina käytiin ekalla rokotuksella Jynkässä, ja se toimitus oli nopeasti ohi. Eläinlääkärin huone oli vähintäänkin mielenkiintoinen eikä ainakaan lainkaan pelottava. Painoa oli lekurin vaa'alla mitattuna 8,7 kiloa ja kotivaa'alla 9,5. Totuus on jossain siinä välissä sitten varmaan. Tosi sutjakka se on, ei mun mielestä liian laiha mutta ei niin pallo kuin Wiimu pienenä. Varmaan geeneilläkin osuutensa tässä asiassa. Mitään järisyttävämpiä asioita ei arkielämässä kohdatukaan. Mainittakoon nyt että autoilu ja kynsienleikkuu sujuu mallikkaasti.

Rentoutumismallia lomalta a'la Kelmi.

Tottis/tokojuttuja taidettiin tehdä miltei joka päivä. Uutena juttuna keksin tehdä merkkiä targetin avulla, ja tämä on Kelmistä hauskaa :) En nyt tiedä, onko kovin järkevää tehdä merkkiä ennen ruutua, mutta olkoon nyt näin tämän koiran kohdalla. Sivulletuloa pitäisi tehdä nyt kuurina enemmän, että se iskostuisi pienen labradorin päähän. Mun mielestä se on vaan niin tylsä juttu opetettavaksi, että liikaa luistan siinä. Viikon aikana treenattiin pari kertaa kentällä - hyvin pelitti kuten tähän asti sisällä ja pihalla! Yksissä tottistreeneissä kiljahteli autossa Kaaoksen tehdessä - AUTS. En tosiaan halua siitä samanlaista kiljujaa, joten tähän täytyy oikeasti kiinnittää huomiota ja puuttua.

Hakujutuissa on jatkettu hajunhakuja. Olen nyt päästänyt Kelmin irti remmistä heti kun sen nenä alkaa käymään, ja hyvin se siksakkaa metsässä ja menee selkeästi ilmavainulla :) Ja hurjaa vauhtia, tottakai!